Siirry pääsisältöön

Diagnoosi ja lääkitys

TS-diagnoosin sain 90-luvun alkupuolella, monien erikoislääkäreiden luona ramppaamisen jälkeen. Tuohon aikaan Suomessa tästä taudista ei tiedetty hevonvitunhelvettiä mitään.
Minähän olen käynyt psykologeilla, psykiatreilla, foniatreilla, kurkku-nenä-korva-erikoislääkäreillä ja lukemattomilla puoskareilla. Hypnoterapiassa, akupunktiossa ja jopa vyöhyketerapiassa!
Eläinlääkäri taitaa olla ainoa, joka ei ole minua tutkinut! :D
Tämän luultiin olevan vain minun "tapani/maneerini" ja tottakai minä kotona valehtelin, että koulussa pystyn pidättelemään oireitani. Eräänä päivänä sitten sain diagnoosin, muistaakseni oli TAYSin neurologi.

90-luvun puolivälin jälkeen minulla on ollut hoitosuhde yhden Suomen parhaimman neurologian tohtorin kanssa. Hänen kanssaan olemme miettineet ja kokeilleet lääkityksiä ja myöskin erinäisten psykiatrien määräämiä lääkkeitä olen kokeillut.
Mutta mikään ei ole auttanut niin paljon, että niiden hyöty suhteessa sivuvaikutuksiin olisi ollut likimainkaan sen arvoista, että olisi kannattanut jatkaa.
Elikkä touretteen minulla ei ole ollut lääkitystä, ei viiteentoista vuoteen. Vaikka tuona aikana ollaan kyllä kokeiltu kaikki tiedossa olevat (ja vähän oudommatkin) lääkkeet.
Lääkekannabis on ainoa, mikä on vielä kokeilematta.

(Kärsin myös paniikkihäiriöstä, vakavasta yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, keskivaikeasta masennuksesta, erityisherkkyydestä (HSP) ja vielä virallisesti diagnosoimattomista (ovat tulossa) SI-häiriöstä ja OCD:stä (pakko-oireinen häiriö). Lieviä viitteitä, joiltain osin, on myös aspergerin syndroomaan.
Kaularangassani on nyt tällä hetkellä selkäydinkanavan ahtauma ja kolme muuta välilevyn pullistumaa. Leikkausoperaatio olisi tarkoitus olisi olla ensi viikolla. Näistä kaikista kerron myöhemmin lisää.)

Suurimmalla osalla jonkunlainen lääkitys varmasti auttaa, vaikka se saattaakin olla pitkä tie, löytää se sopiva lääkitys.

-JP

Kommentit

  1. Jos kestät pienen huumoripläjäyksen, niin ei se eläinlääkärikään välttämättä ole huono vaihtoehto ;) Ystäväni on käynyt lääkärillä, joka oli myös eläinlääkäri, ja kertoi, että kukaan lääkäri ei ole ikinä havainnoinut häntä niin tarkkaan ja kokonaisvaltaisesti. Eläinlääkäri on tottunut tarkkailemaan puhumattomia potilaitaan ja löytämään vian pelkästään elekielestä potilailta, jotka yleensä vielä pyrkivät peittämään kipunsa ja vammansa kaikin keinoin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loma Kotkassa elokuussa 2016

Me olemme mökki-ihmisiä. Ja järvi-ihmisiä. Emme ollenkaan hotelli tai meri-ihmisiä.
Tai niin me ainakin vielä pari viikkoa sitten luulimme.  Kun Jyrkilän Liikenteen taksi kurvasi elokuisena perjantai-iltapäivänä kotipihaamme ja ihana kuski Anna-Leena kantoi kassit auton perään, alkoi reissu, joka aikas pian muutti mielipiteemme; valkoiset lakanat ja valmiiksi katettu aamiainen - eiiiiii sittenkään kovin huono vaihtoehto, aina silloin tällöin. ;)
Viime talvena kotkalaisen Ravintola Vaakun yrittäjä Niina Utter otti meihin yhteyttä.  Hän kutsui meidän koko perheen viettämään kesäistä viikonloppua merikaupunki Kotkaan.  Meidän ei tarvitsisi kuin saapua paikalle, he hoitaisivat loput.  Se tuntui sen verran uskomattomalta, että ihan heti emme uskaltaneet uskoa, saati sanoa lapsille mitään. Pelkäsimme, että jos juttu ei jostain syystä toteudukkaan, he pettyisivät. 
Mutta totta se sitten oli ja niin vain huomasimme istuvamme siinä äsken mainitussa taksissa matkalla Kotkaan.  Jo pelkästään se

Kun salainen toivomus todeksi muuttui

Reilu pari vuotta sitten, ystävän viiskymppisillä, tapahtui kummia.
Jotain, mikä ehkä osaltaan johti siihen missä olemme nyt.

Olin vessassa puuteroimassa nenääni ja JP jäi yksin juhlasaliin, kymmenien vieraiden ihmisten kanssa. Yritin kiirehtiä pian takaisin, koska tiesin häntä ahdistavan uppo-outojen ihmisten seura.
Ihme, että suostui lähtemään koko juhliin, niin paljon TS häntä ahdisti ja hävetti tuolloinkin.

Siitä ei edes puhuttu.



Matkalla takaisin saliin kuulin naurunremakkaa ja kun pääsin ovelle, näkymä oli tämä:
JP oli koko porukan edessä, kaikkien katseet kääntyneinä häntä kohti. Fläppitaulun ja tussin kanssa hän piti jotain kummallista omaa stand up-showta?!
Tosta noin vaan, kylmiltään, valmistautumatta.
Aiheena hyvä ystävänsä synttärisankari.
Ihmiset nauroivat mahat kippurassa.
WTF? :D
Noh, istuin alas kuuntelemaan ja pakko myöntää, JP oli ihan hiton hyvä!
Silloin heräsi ensi kertaa ajatus siitä, että voisikohan olla mahdollista, että jonain päivänä, hän voisi pitää luen…

Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen!

Järkytys! Eikö olekin kamalaa? Joku oikeasti kirjoittaa näin netissä, julkisesti, omalla nimellään?
Tekeekö mieli ilmoittaa jonnekin sopimattomasta sisällöstä?

Ennen sitä, lue eteenpäin.

Kysehän on siis Touretten syndroomasta johon liittyy coprolaliaa (pakonomainen tarve sanoa/toistaa rumia sanoja). Kaikilla sitä ei ilmene, mutta JP:llä se on vahvasti mukana.


Pyydän sinua kuvittelemaan...

Kuvittele, että voisit sanoa tuon otsikon lauseen koska vaan, missä vaan ja kelle vaan.
Lapsesi opettajalle? Kassaneidille? Anopille?
Kuvittele, että et voisi mitenkään estää sitä? Se vaan tulisi suustasi ulos.
Miltä se tuntuisi? Tekisikö mieli vajota maan sisään?

Tekisi.

Kuvittele oikein tarkkaan:
"Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen."
Puistattaako?

Kuvittele, että sanoisit, huutaisit, vittua monta kymmentä kertaa päivässä. Missä vaan.
Tai kusipäätä, homoa, runkkaria? Kaikkea putkeen minuutin ajan.
Lujaa.
Niin että henki meinaisi loppua.
Kuvittele, että MITÄÄN NÄISTÄ ET TARKOI…