Siirry pääsisältöön

Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sen vähiten

Tarina siitä, kuinka JP kosi minua.

Oli kaunis kesäkuinen ilta vuonna 2014.
Oliskohan ollut tiistai, en ole ihan varma.
Tulin kaupasta kotiin ja vanhin tyttäreni oli pihalla vastassa, valmiina ottamaan kauppakassit autosta (mistäs nyt tuulee, ajattelin).
Hän käski minun mennä takapihalle, että JP:llä on jotain tärkeää asiaa...

No, sinnehän minä sitten suuntasin ja löysin JP:n istumassa viltillä, läppärin kanssa.
Youtubesta soi Leif Wagerin "Romanssi" ja viltillä oli pieni söpö kimppu juhannusruusuja (lempikukkiani), nätisti jeesusteipillä yhteen vedettynä. (Kyllä, jesarilla. Luit oikein.)

Siinä vaiheessa kun JP otti selkänsä takaa pullon kylmää kuohuviiniä ja kaksi skumppalasia, olin varma, että NYSSE KOSII. Ou mai gaad!!!

...

Mutta kosiko Jippe?

Ei.
Jippe ei kosinut.

Jippe päätti odottaa puolisen vuotta, että olisi se kaikista kamalin ja pimein ja synkin ja rumin aika vuodesta; marraskuu.

Ja sitten...

Meillä ehkä saattoi olla lapsivapaa viikonloppu...ehkä olimme nauttineet vähän liikaa viiniä, (Jipen huomautus: hän oli nauttinut sopivasti, Pirtsu lasin liikaa)...ehkä saatoimme alkaa riitelemään jostain aivan mitättömästä syystä...
...syy e h k ä oli minun...
Noh, ehkä sit jossain kohtaa saaatoin mököttää lukitussa vessassa ja Jippe tiirikoi tiensä sisälle.,,

Ja SITTEN se kosi. Polvistui vessanpöntön viereen!!

Mitäääähh?
Ethän sä NYT voi mua kosia, mä olen vihainen ja mökötän!!
En nyt ehkä enää muista miksi olen vihainen ja mökötän,
MUTTA OLEN VIHAINEN JA MÖKÖTÄN!
Ja hei pliis, mä istun vessanpöntöllä!!
Ei ei ei! Nyt tää menee ihan väärin!!
En mä TÄMMÖISTÄ kosintaa ole kuvitellut!!
Tästäkö me sitten kerrotaan kaikille!?
EI KETÄÄN JUMALAUTA KOSITA VESSASSA!!

Itkunsekaista hepulinaurua!

Ja koska olen nainen, saatoin ehkä päästää suustani lauseen "aha, sä siis kosit siksi että mä rauhoittuisin?"

Mutta tietysti vastasin myöntävästi.

Ja näin jälkeenpäin olen onnellinen, että tuo kaikki meni niin kuin meni.
Meinaan jos siinä tilanteessa mies kosii, niin silloin se kyllä ihan oikeasti rakastaa. 
Koska miettikää nyt; väsynyt, räjähtänyt, sanotaanko nyt näin että "ei-ajokunnossa-oleva" akka istuu vessanpöntöllä ripsarit poskilla ja kiukuttelee?! Ei mikään sadun prinsessa, ei todellakaan, ja sitä sitten kositaan.
I am soooo lucky.





...ja niin, mikä oli se kesäkuun tärkeä asia? 
Hän halusi vain kertoa, kuinka onnellinen on meistä.

...ja kuinka hyvää italialaista luomu-skumppaa oli löytänyt.. ;) :D


Kommentit

  1. Niin hauska ja niin aito tarina :D
    Mutta mikäs sen parempaa kuin olla hauska ja aito.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen blogi ainakin tähän saakka. Laitan lukulistalleni. Itsellä on kolme blogia. Kaikki erityyppisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :) Toivottavasti osaamme pitää tämän jatkossakin mielenkiintoisena. ;)

      Täytyykin käydä blogivierailulla. :)

      Poista
  3. Ihana tarina :)Niin elämänmakuinen ja hyvin lähellä omaa kokemusta :)

    VastaaPoista
  4. Tää on niin elämänmakuisesti kerrottu, hymy nousee huulille väkisinki kun lukee :)

    Olen koukussa!

    -Lapin Likka-

    VastaaPoista
  5. Minusta on hyvä, että Tourettea on nostettu enemmän esille. Tällöin useammat ihmiset( tantat :D) tajuavat, että huutelulle voi olla muitakin syitä, kun humalassa oleminen. Paljon hyvää jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Kaikki ei ole aina sitä miltä aluksi saattaa vaikuttaa. :)

      Mukavaa syksyä myös sinulle. :)

      Poista
  6. Löysin teidän sivun facebookista ja sitä kautta tämän teidän blogin, yhdessä illassa tuli luettua kaikki tarinat ja turinat ja oon ihan koukussa! Olette ihanan aitoja! Luin tämänkin kirjoituksen kaksi kertaa ja on vaan niin ihana! Itse olen miettinyt, miten sitä sitten joskus haluaa kosimisen tapahtuvan ja että kaiken pitäisi olla just eikä melkein, mutta juuri tuommoinen kosinta on se aidoin ja ihanin, niin ei enää edes mieli tee kliseisiä kosimisia skumppapulloineen ja kukkakimppuineen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loma Kotkassa elokuussa 2016

Me olemme mökki-ihmisiä. Ja järvi-ihmisiä. Emme ollenkaan hotelli tai meri-ihmisiä.
Tai niin me ainakin vielä pari viikkoa sitten luulimme.  Kun Jyrkilän Liikenteen taksi kurvasi elokuisena perjantai-iltapäivänä kotipihaamme ja ihana kuski Anna-Leena kantoi kassit auton perään, alkoi reissu, joka aikas pian muutti mielipiteemme; valkoiset lakanat ja valmiiksi katettu aamiainen - eiiiiii sittenkään kovin huono vaihtoehto, aina silloin tällöin. ;)
Viime talvena kotkalaisen Ravintola Vaakun yrittäjä Niina Utter otti meihin yhteyttä.  Hän kutsui meidän koko perheen viettämään kesäistä viikonloppua merikaupunki Kotkaan.  Meidän ei tarvitsisi kuin saapua paikalle, he hoitaisivat loput.  Se tuntui sen verran uskomattomalta, että ihan heti emme uskaltaneet uskoa, saati sanoa lapsille mitään. Pelkäsimme, että jos juttu ei jostain syystä toteudukkaan, he pettyisivät. 
Mutta totta se sitten oli ja niin vain huomasimme istuvamme siinä äsken mainitussa taksissa matkalla Kotkaan.  Jo pelkästään se

Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen!

Järkytys! Eikö olekin kamalaa? Joku oikeasti kirjoittaa näin netissä, julkisesti, omalla nimellään?
Tekeekö mieli ilmoittaa jonnekin sopimattomasta sisällöstä?

Ennen sitä, lue eteenpäin.

Kysehän on siis Touretten syndroomasta johon liittyy coprolaliaa (pakonomainen tarve sanoa/toistaa rumia sanoja). Kaikilla sitä ei ilmene, mutta JP:llä se on vahvasti mukana.


Pyydän sinua kuvittelemaan...

Kuvittele, että voisit sanoa tuon otsikon lauseen koska vaan, missä vaan ja kelle vaan.
Lapsesi opettajalle? Kassaneidille? Anopille?
Kuvittele, että et voisi mitenkään estää sitä? Se vaan tulisi suustasi ulos.
Miltä se tuntuisi? Tekisikö mieli vajota maan sisään?

Tekisi.

Kuvittele oikein tarkkaan:
"Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen."
Puistattaako?

Kuvittele, että sanoisit, huutaisit, vittua monta kymmentä kertaa päivässä. Missä vaan.
Tai kusipäätä, homoa, runkkaria? Kaikkea putkeen minuutin ajan.
Lujaa.
Niin että henki meinaisi loppua.
Kuvittele, että MITÄÄN NÄISTÄ ET TARKOI…

Heippahei.

Mä kuulkaas ajattelin ryhdistäytyä tämän blogin kanssa. Ihan vaikka vaan senkin takia, että tiedän mm. somettomien sukulaisten täällä vierailevan ja onhan se nyt tylsää, kun ei mitään uutta kuulu kuukausiviikkokausiin.
Ollaan myös saatu palautetta, kuinka virkistävää on lukea (tai olisi lukea ;)) tavallisen perheen tavallisesta arjesta. Ilman mitään turhia kiiltokuvia ja filttereitä. Semmoisesta arjesta, mitä meillä suurimmalla osalla suomalaisista on. :)

Eli hei, voin yrittää olla aktiivisempi.
Jokaista uutta juttua en facebookkiin linkkaa, instagramiin ehkä joo..mutta katsotaan. :)

Mitäs meille kuuluu.
Ihan tavallista syyskuuta oikeastaan.
Lasten koulut ovat alkaneet ja ovat hyvässä vauhdissa, JP:n terveys..no...vaihtelee, siitä tarkemmin toisessa postauksessa.
Ja mulla töitä riittää hoitolasten kanssa, ihania minejä ovat.

En muuten tiedä mistä johtuu, mutta mä olen melkein odottanut, että nämä syyskuun aurinkoiset päivät vähenisivät ja tulisi kunnon syksy?! Eihän siinä ole mitään j…