Siirry pääsisältöön

Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sen vähiten

Tarina siitä, kuinka JP kosi minua.

Oli kaunis kesäkuinen ilta vuonna 2014.
Oliskohan ollut tiistai, en ole ihan varma.
Tulin kaupasta kotiin ja vanhin tyttäreni oli pihalla vastassa, valmiina ottamaan kauppakassit autosta (mistäs nyt tuulee, ajattelin).
Hän käski minun mennä takapihalle, että JP:llä on jotain tärkeää asiaa...

No, sinnehän minä sitten suuntasin ja löysin JP:n istumassa viltillä, läppärin kanssa.
Youtubesta soi Leif Wagerin "Romanssi" ja viltillä oli pieni söpö kimppu juhannusruusuja (lempikukkiani), nätisti jeesusteipillä yhteen vedettynä. (Kyllä, jesarilla. Luit oikein.)

Siinä vaiheessa kun JP otti selkänsä takaa pullon kylmää kuohuviiniä ja kaksi skumppalasia, olin varma, että NYSSE KOSII. Ou mai gaad!!!

...

Mutta kosiko Jippe?

Ei.
Jippe ei kosinut.

Jippe päätti odottaa puolisen vuotta, että olisi se kaikista kamalin ja pimein ja synkin ja rumin aika vuodesta; marraskuu.

Ja sitten...

Meillä ehkä saattoi olla lapsivapaa viikonloppu...ehkä olimme nauttineet vähän liikaa viiniä, (Jipen huomautus: hän oli nauttinut sopivasti, Pirtsu lasin liikaa)...ehkä saatoimme alkaa riitelemään jostain aivan mitättömästä syystä...
...syy e h k ä oli minun...
Noh, ehkä sit jossain kohtaa saaatoin mököttää lukitussa vessassa ja Jippe tiirikoi tiensä sisälle.,,

Ja SITTEN se kosi. Polvistui vessanpöntön viereen!!

Mitäääähh?
Ethän sä NYT voi mua kosia, mä olen vihainen ja mökötän!!
En nyt ehkä enää muista miksi olen vihainen ja mökötän,
MUTTA OLEN VIHAINEN JA MÖKÖTÄN!
Ja hei pliis, mä istun vessanpöntöllä!!
Ei ei ei! Nyt tää menee ihan väärin!!
En mä TÄMMÖISTÄ kosintaa ole kuvitellut!!
Tästäkö me sitten kerrotaan kaikille!?
EI KETÄÄN JUMALAUTA KOSITA VESSASSA!!

Itkunsekaista hepulinaurua!

Ja koska olen nainen, saatoin ehkä päästää suustani lauseen "aha, sä siis kosit siksi että mä rauhoittuisin?"

Mutta tietysti vastasin myöntävästi.

Ja näin jälkeenpäin olen onnellinen, että tuo kaikki meni niin kuin meni.
Meinaan jos siinä tilanteessa mies kosii, niin silloin se kyllä ihan oikeasti rakastaa. 
Koska miettikää nyt; väsynyt, räjähtänyt, sanotaanko nyt näin että "ei-ajokunnossa-oleva" akka istuu vessanpöntöllä ripsarit poskilla ja kiukuttelee?! Ei mikään sadun prinsessa, ei todellakaan, ja sitä sitten kositaan.
I am soooo lucky.





...ja niin, mikä oli se kesäkuun tärkeä asia? 
Hän halusi vain kertoa, kuinka onnellinen on meistä.

...ja kuinka hyvää italialaista luomu-skumppaa oli löytänyt.. ;) :D


Kommentit

  1. Niin hauska ja niin aito tarina :D
    Mutta mikäs sen parempaa kuin olla hauska ja aito.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen blogi ainakin tähän saakka. Laitan lukulistalleni. Itsellä on kolme blogia. Kaikki erityyppisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :) Toivottavasti osaamme pitää tämän jatkossakin mielenkiintoisena. ;)

      Täytyykin käydä blogivierailulla. :)

      Poista
  3. Ihana tarina :)Niin elämänmakuinen ja hyvin lähellä omaa kokemusta :)

    VastaaPoista
  4. Tää on niin elämänmakuisesti kerrottu, hymy nousee huulille väkisinki kun lukee :)

    Olen koukussa!

    -Lapin Likka-

    VastaaPoista
  5. Minusta on hyvä, että Tourettea on nostettu enemmän esille. Tällöin useammat ihmiset( tantat :D) tajuavat, että huutelulle voi olla muitakin syitä, kun humalassa oleminen. Paljon hyvää jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Kaikki ei ole aina sitä miltä aluksi saattaa vaikuttaa. :)

      Mukavaa syksyä myös sinulle. :)

      Poista
  6. Löysin teidän sivun facebookista ja sitä kautta tämän teidän blogin, yhdessä illassa tuli luettua kaikki tarinat ja turinat ja oon ihan koukussa! Olette ihanan aitoja! Luin tämänkin kirjoituksen kaksi kertaa ja on vaan niin ihana! Itse olen miettinyt, miten sitä sitten joskus haluaa kosimisen tapahtuvan ja että kaiken pitäisi olla just eikä melkein, mutta juuri tuommoinen kosinta on se aidoin ja ihanin, niin ei enää edes mieli tee kliseisiä kosimisia skumppapulloineen ja kukkakimppuineen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen!

Järkytys! Eikö olekin kamalaa? Joku oikeasti kirjoittaa näin netissä, julkisesti, omalla nimellään?
Tekeekö mieli ilmoittaa jonnekin sopimattomasta sisällöstä?

Ennen sitä, lue eteenpäin.

Kysehän on siis Touretten syndroomasta johon liittyy coprolaliaa (pakonomainen tarve sanoa/toistaa rumia sanoja). Kaikilla sitä ei ilmene, mutta JP:llä se on vahvasti mukana.


Pyydän sinua kuvittelemaan...

Kuvittele, että voisit sanoa tuon otsikon lauseen koska vaan, missä vaan ja kelle vaan.
Lapsesi opettajalle? Kassaneidille? Anopille?
Kuvittele, että et voisi mitenkään estää sitä? Se vaan tulisi suustasi ulos.
Miltä se tuntuisi? Tekisikö mieli vajota maan sisään?

Tekisi.

Kuvittele oikein tarkkaan:
"Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen."
Puistattaako?

Kuvittele, että sanoisit, huutaisit, vittua monta kymmentä kertaa päivässä. Missä vaan.
Tai kusipäätä, homoa, runkkaria? Kaikkea putkeen minuutin ajan.
Lujaa.
Niin että henki meinaisi loppua.
Kuvittele, että MITÄÄN NÄISTÄ ET TARKOI…

Moi!

En edes yritä alkaa selittämään, miksi nyt on jo huhtikuu ja edellinen postaus on tehty syyskuussa...
Vaikka no, syitä olisi sata ja yksi.
Mutta en silti jaksa selittää. ;)
Menen siis suoraan asiaan ja kerron mitä meille kuuluu.

Talvi oli hankala, erityisesti JP:llä. Lääkekokeilut ahdistukseen ja paniikkihäiriöön veivät miehen niin huonoon kuntoon, että näin jälkeenpäin voi miettiä, olisiko lyhyt sairaalajakso ollut sittenkin ihan hyvä vaihtoehto.
Mutta jotenkin ihmeessä niistä lääkkeiden alkuoireista selvittiin ja nyt ne hyvät vaikutukset, joita haettiin, alkavat näkyä.
Se huono puoli niissä on, että touretten oireet ovat pahentuneet merkittävästi.
Mutta touretten kanssa on kuulemma helpompi elää, kuin jatkuvan ahdistuksen.
Myös JP:n kaularankaa operoitiin muutama viikko sitten, kolmannen kerran vuoden sisään. Jospa sekin ruljanssi alkaisi pikkuhiljaa olla ohi ja kuntoutuminen saisi kunnolla alkaa.

Mutta niin, jonkun verran ollaan siis käyty ihmistenkin ilmoilla. Ulkona syömässä, ka…

Kun salainen toivomus todeksi muuttui

Reilu pari vuotta sitten, ystävän viiskymppisillä, tapahtui kummia.
Jotain, mikä ehkä osaltaan johti siihen missä olemme nyt.

Olin vessassa puuteroimassa nenääni ja JP jäi yksin juhlasaliin, kymmenien vieraiden ihmisten kanssa. Yritin kiirehtiä pian takaisin, koska tiesin häntä ahdistavan uppo-outojen ihmisten seura.
Ihme, että suostui lähtemään koko juhliin, niin paljon TS häntä ahdisti ja hävetti tuolloinkin.

Siitä ei edes puhuttu.



Matkalla takaisin saliin kuulin naurunremakkaa ja kun pääsin ovelle, näkymä oli tämä:
JP oli koko porukan edessä, kaikkien katseet kääntyneinä häntä kohti. Fläppitaulun ja tussin kanssa hän piti jotain kummallista omaa stand up-showta?!
Tosta noin vaan, kylmiltään, valmistautumatta.
Aiheena hyvä ystävänsä synttärisankari.
Ihmiset nauroivat mahat kippurassa.
WTF? :D
Noh, istuin alas kuuntelemaan ja pakko myöntää, JP oli ihan hiton hyvä!
Silloin heräsi ensi kertaa ajatus siitä, että voisikohan olla mahdollista, että jonain päivänä, hän voisi pitää luen…