Siirry pääsisältöön

Tahdon

Se oli elämämme onnellisin päivä.

29.8.2015

Loppumarssina meillä oli Finlandia
ja tämä teksti kirkko-ohjelmassamme...




"Ote Jean Sibeliuksen kirjeestä Ainolle 8.helmikuuta 1891"


"Olen näet tajunnut, että tämä rakkaus, 
josta parhaina hetkinä olen uneksinut, 


tämä rakkaus, jossa on kevään kaihoa, 
valkolehdokin tuoksua ja lumenväriä, 


on sinussa koko rikkaudessaan. 


Tiedän, että rakastat minua ja rakastat vastakin.

Minä luotan sinuun lujasti. 
Minä uskon sinuun. 


Minä olen kuin lasiprisma. 
Kaikki riippuu siitä, missä valossa minut näkee. 


Sinä olet kuin timantti. 




Sinä loistat pimeässäkin."


Kommentit

  1. Ootte kyllä niin kaunis pari, hirmu ihania kuvia ja tuo teksti sopii niin nätisti, oih ja voih <3

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Piti vielä lisätä, että mä rakastan tuota tekstiä! Miten joku on osannutkaan kirjoittaa NOIN?! Ja että vielä yli sadan vuoden jälkeen se tuntuu niin...aidolta ja hyvältä.
      No onhan toki kyse SIBELIUKSESTA, että sinänsä ehkä turhaa ihmetellä miten joku on osannut kirjoittaa jotain näin hienoa... :D

      Poista
    2. Synkkämielisimmiltä taiteilijoilta ne kauneimmat tekstit ja teokset yleensä löytää - ne tulee vaan niin kauniisti ilmaistuna ja niin aidon tuntuisena. Sibelius on mahti! En yhtään ihmettele, että tuota tekstiä rakastat, onhan se mielettömän kaunista luettavaa <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen!

Järkytys! Eikö olekin kamalaa? Joku oikeasti kirjoittaa näin netissä, julkisesti, omalla nimellään?
Tekeekö mieli ilmoittaa jonnekin sopimattomasta sisällöstä?

Ennen sitä, lue eteenpäin.

Kysehän on siis Touretten syndroomasta johon liittyy coprolaliaa (pakonomainen tarve sanoa/toistaa rumia sanoja). Kaikilla sitä ei ilmene, mutta JP:llä se on vahvasti mukana.


Pyydän sinua kuvittelemaan...

Kuvittele, että voisit sanoa tuon otsikon lauseen koska vaan, missä vaan ja kelle vaan.
Lapsesi opettajalle? Kassaneidille? Anopille?
Kuvittele, että et voisi mitenkään estää sitä? Se vaan tulisi suustasi ulos.
Miltä se tuntuisi? Tekisikö mieli vajota maan sisään?

Tekisi.

Kuvittele oikein tarkkaan:
"Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen."
Puistattaako?

Kuvittele, että sanoisit, huutaisit, vittua monta kymmentä kertaa päivässä. Missä vaan.
Tai kusipäätä, homoa, runkkaria? Kaikkea putkeen minuutin ajan.
Lujaa.
Niin että henki meinaisi loppua.
Kuvittele, että MITÄÄN NÄISTÄ ET TARKOI…

Moi!

En edes yritä alkaa selittämään, miksi nyt on jo huhtikuu ja edellinen postaus on tehty syyskuussa...
Vaikka no, syitä olisi sata ja yksi.
Mutta en silti jaksa selittää. ;)
Menen siis suoraan asiaan ja kerron mitä meille kuuluu.

Talvi oli hankala, erityisesti JP:llä. Lääkekokeilut ahdistukseen ja paniikkihäiriöön veivät miehen niin huonoon kuntoon, että näin jälkeenpäin voi miettiä, olisiko lyhyt sairaalajakso ollut sittenkin ihan hyvä vaihtoehto.
Mutta jotenkin ihmeessä niistä lääkkeiden alkuoireista selvittiin ja nyt ne hyvät vaikutukset, joita haettiin, alkavat näkyä.
Se huono puoli niissä on, että touretten oireet ovat pahentuneet merkittävästi.
Mutta touretten kanssa on kuulemma helpompi elää, kuin jatkuvan ahdistuksen.
Myös JP:n kaularankaa operoitiin muutama viikko sitten, kolmannen kerran vuoden sisään. Jospa sekin ruljanssi alkaisi pikkuhiljaa olla ohi ja kuntoutuminen saisi kunnolla alkaa.

Mutta niin, jonkun verran ollaan siis käyty ihmistenkin ilmoilla. Ulkona syömässä, ka…

Kun salainen toivomus todeksi muuttui

Reilu pari vuotta sitten, ystävän viiskymppisillä, tapahtui kummia.
Jotain, mikä ehkä osaltaan johti siihen missä olemme nyt.

Olin vessassa puuteroimassa nenääni ja JP jäi yksin juhlasaliin, kymmenien vieraiden ihmisten kanssa. Yritin kiirehtiä pian takaisin, koska tiesin häntä ahdistavan uppo-outojen ihmisten seura.
Ihme, että suostui lähtemään koko juhliin, niin paljon TS häntä ahdisti ja hävetti tuolloinkin.

Siitä ei edes puhuttu.



Matkalla takaisin saliin kuulin naurunremakkaa ja kun pääsin ovelle, näkymä oli tämä:
JP oli koko porukan edessä, kaikkien katseet kääntyneinä häntä kohti. Fläppitaulun ja tussin kanssa hän piti jotain kummallista omaa stand up-showta?!
Tosta noin vaan, kylmiltään, valmistautumatta.
Aiheena hyvä ystävänsä synttärisankari.
Ihmiset nauroivat mahat kippurassa.
WTF? :D
Noh, istuin alas kuuntelemaan ja pakko myöntää, JP oli ihan hiton hyvä!
Silloin heräsi ensi kertaa ajatus siitä, että voisikohan olla mahdollista, että jonain päivänä, hän voisi pitää luen…