Siirry pääsisältöön

Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen!

Järkytys! Eikö olekin kamalaa? Joku oikeasti kirjoittaa näin netissä, julkisesti, omalla nimellään?
Tekeekö mieli ilmoittaa jonnekin sopimattomasta sisällöstä?

Ennen sitä, lue eteenpäin.

Kysehän on siis Touretten syndroomasta johon liittyy coprolaliaa (pakonomainen tarve sanoa/toistaa rumia sanoja). Kaikilla sitä ei ilmene, mutta JP:llä se on vahvasti mukana.


Pyydän sinua kuvittelemaan...

Kuvittele, että voisit sanoa tuon otsikon lauseen koska vaan, missä vaan ja kelle vaan.
Lapsesi opettajalle? Kassaneidille? Anopille?
Kuvittele, että et voisi mitenkään estää sitä? Se vaan tulisi suustasi ulos.
Miltä se tuntuisi? Tekisikö mieli vajota maan sisään?

Tekisi.

Kuvittele oikein tarkkaan:
"Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen."
Puistattaako?

Kuvittele, että sanoisit, huutaisit, vittua monta kymmentä kertaa päivässä. Missä vaan.
Tai kusipäätä, homoa, runkkaria? Kaikkea putkeen minuutin ajan.
Lujaa.
Niin että henki meinaisi loppua.
Kuvittele, että MITÄÄN NÄISTÄ ET TARKOITA, mutta silti ne on PAKKO SANOA.
Kuvittele, että puhuisit ihan jatkuvasti. Et olisi koskaan hiljaa.
Kuvittele, että tähän kaikkeen ääntelyyn liittyisi erilaisia pakkoliikkeitä, käsien, jalkojen ja pään heilautuksia.
Kuvittele, kuinka sinua pidettäisiin hulluna? Harva tulisi kysymään suoraan, että onko kaikki ok, koska ei, hulluhan se on tai vähintään päissään. Huumeissa. 
Koska ihan normaaliltahan se NÄYTTÄÄ, käytös vaan on ihan kuin seinähullulla.

Kuvittele, että et voisi koskaan mennä elokuviin ja kotonakaan telkkarin katsominen yhdessä perheen kanssa ei onnistuisi, koska eihän kukaan kuule mitään! Sinun olisi pakonomainen tarve kysellä koko ajan jotain juonesta, henkilöistä tai tarttua johonkin mitättömään yksityiskohtaan?
Jankata, jankata, jankata.
Kuvittele, että vaikka puolisosi kuinka yrittäisi ymmärtää, välillä myös hänellä menisi hermo sinuun? Kuvittele miltä se tuntuisi? Se ihminen, jota et missään nimessä haluaisi loukata, ikinä, ei aina jaksa ymmärtää. Ja joskus riita-tilanteessa se puolisosi saattaa jopa käyttää näitä sinua vastaan, koska ei se vaan aina jaksa ymmärtää. 
Mitään sanomaasi et tarkoita, mutta ne vaan tulee...

Kuvittele, että joka kerta kun nouset autosta julkisella paikalla, siellä missä on mahdollisimman paljon ihmisiä, sinun olisi pakko huutaa APUA niin lujaa kuin keuhkoista lähtee? Että varmasti kaikki kiinnittävät sinuun huomiota, vaikka se juuri olisi se, mitä et missään nimessä haluaisi...
Kuvittele, että sinun on pakko tehdä sama järvellä, kalassa ollessasi.
Huutaa APUA!! Järvellä!?
Juuri sitä mitä EI SAA TEHDÄ, MISSÄÄN NIMESSÄ, ILMAN SYYTÄ.
Mutta olisi vaan pakko.
Ja sit sä huutaisit.

Kuvittele, että joka kerta, menisit minne vaan, kaikki kääntyisivät katsomaan sinua?
Eikä hyvällä.
Sen kerran kun uskaltautuisit ulos ja veisit puolisosi ulos syömään, olisit heti silmätikkuna. Nauttisitko treffeistä? Nauttisiko puolisosi, koska häntä ahdistaa puolestasi?

Kuvittele, että et voisi koskaan mennä lapsesi joulujuhlaan, koska et haluaisi pilata toisten vaivalla harjoiteltua esitystä.
Ystäväsi häissä ollessasi, ja kirkossa mölistessäsi saisit paljon paheksuvia katseita ja toki joku tantta tulisi myöhemmin ojentamaan sinua, kuinka törkeää sinun käytös oli, häpeä!! Pilasit kaikkien hetken!
Koska eihän kellekkään voi tulla mieleen, että voisiko olla, että tuo henkilö ei tee tuota tahallaan. OLISIKO SE MAHDOLLISTA? 
Ei. Kyllähän se tahallaan tekee sen, huutelee ystävänsä häissä, kirkossa.
Sehän nyt on selvä.

Kuvittele, että sinun olisi pakko hokea kaikille, satoja kertoja päivässä että kuulitko? Mitä tahansa puhut, siihen perään sanot kuulitko, ja hoet sitä niin kauan, että vastapuoli vastaa kuulin.
Ja se olisi se mihin puolisollasi menisi kaikista eniten järki.
Murentavaa.

Kuvittele, että sinun olisi pakko hokea exiesi nimiä, varsinkin nykyisen puolisosi kuullen.

Kuvittele, että vaikka et kiroilisi, tai muuten vaan ääntelisi siansaksaa, niin pelkkä normaali puheen tuottaminen olisi äärimmäisen tuskaista ja raskasta. Änkyttämiskohtauksia tulisi vähän väliä, ja yhden yksinkertaisen lauseen muodostamiseen saattaa mennä kymmenkertainen aika.
Kuvittele kuinka raskasta tämä kaikki olisi sekä henkisesti että fyysisesti.

Kuvittele, että tähän päälle sinulla on paniikkihäiriö, masennusta ja ahdistushäiriötä.
Kuvittele, että et olisi ollut työkykyinen puoleentoista vuoteen, koska sinulla on ahtaumaa ja pullistumia kaularangassa.

Kuvittele, miltä tuntuisi toivoa olevansa normaali ja terve, edes yhden päivän ajan.



Mutta.


Kuvittele, että sinulla olisi puoliso, jolla olisi kaikki tämä, mutta jonka sydän olisi puhdasta kultaa, joka ei muuta toivo, kuin läheisilleen kaikkea hyvää. Ja itselleen vähän helpompia päiviä.
Joka arvostaa puolisoaan, lapsiaan, lapsipuoliaan, vanhempiaan, appivanhempiaan, isovanhempiaan, sisaruksiaan, ystäviään.
Kuvittele, että sinulla olisi puoliso, joka olisi sinun paras ystäväsi. Ihan oikeasti.
Ja jonka kanssa viihdyt, ihan oikeasti.

Kuvittele, että vaikka puolisosi olisi muka-juro-suomalainen mies, hän ei arastelisi näyttää tunteitaan kahdenkesken eikä varsinkaan julkisesti.
Kuvittele, että sinulla olisi puoliso joka puhuu ja pussaa.
Kuvittele, että sinulla olisi puoliso, joka sanoo kymmeniä kertoja päivässä rakastan sinua.
Ja tarkoittaa sitä.
Joka kaikesta tästä "huolimatta" olisi kumminkin miehinen mies.
Kuvittele, että sinulla olisi puoliso joka päivästä toiseen jaksaa tehdä sinulle idioottimaisia kepposia.
Jotka kuitenkin naurattaa.
Kuvittele, että sinulla olisi puoliso, joka saa joka päivä sukat pyörimään jaloissa ja perhoset pörräämään vatsassa. Joka saa sinut myös hyppimään seinille, mutta enemmän silti lentelee niitä perhosia...

Kuvittele, että sinulla olisi puoliso, joka ei koskaan halua mennä riidoissa nukkumaan.
Kuvittele, että sinulla olisi puoliso, joka haluaa halailla usein.
Kuvittele, että sinulla olisi puoliso, joka saa sinut nauramaan kippurassa joka päivä.
Joka osaa hauskuuttaa kaikkia.
Joka ON ihan järjettömän hauska!
Jonka jutut tosin ovat välillä vähän siinä rajoilla, että saako näille nauraa, mutta koska naurat, se kertoo enemmän sinusta kuin hänestä.
Kuvittele, että sinulla on puoliso, joka arvostaa samoja asioita kuin sinä, eikä koskaan lyttää haaveitasi. Oli ne kuinka älyttömiä ja mahdottomia tahansa.
Kuvittele, että sinulla olisi puoliso, joka sanoo sinua kauniiksi, myös silloin kun et sitä todellakaan ole. Ja silti se katsoisi sinua, kuin olisit kaunein olento maan päällä.

Kuvittele, että sinulla olisi puoliso jolle viina ei ole ongelma. Ei millään lailla.
Vaikka se olisikin se suomalainen mies.
Mutta osaisi se puoliso kuitenkin juhlia ja pitää hauskaa. Poikien saunailtaan se olisi kuitenkin pakotettava, mutta siltikään se ei lähde, koska kotona on parempi.

Kuvittele, että sinulla olisi puoliso, joka ei koskaan IKINÄ loukkaa sinua, ei sanoilla eikä fyysisesti. Joka on aina tuttu ja turvallinen. Joka jaksaa tsempata ja olla tukena. Aina ja kaikessa.

Kuvittele, että teillä olisi samat haaveet ja kuitenkin yhdessä olette onnellisia kaikesta tästä mitä tässä nyt on.

Kuvittele, että saisit elää elämääsi sen Oikean Rakkauden kanssa.
Sen kanssa, joka on jo aikojen alussa tarkoitettu sinulle.

Vaikkei se olisikaan täydellinen ja normaali, mutta ei se mitään,
koska tiedätkö mitä?

Sinäkään et ole. :)











Kommentit

  1. Tämän tekstin bongasin jostain ja luin siis koko blogin

    VastaaPoista
  2. Niin hyvä kirjoitus :)Tsemppiä teille :)

    VastaaPoista
  3. Erittäin hieno kirjoitus!! :) tekee kyllä pahaa että tällänen sairaus on olemassa mutta eiku vaan kovaa tsemppiä sinne teille! :)

    VastaaPoista
  4. Hyvä ja hauska kirjoitus. Minua vaan jäi häiritsemmän tekstin "jankkaavuus", kuvittele.. Kuvittele... Kuvittele... Prkl johan tässä on kuviteltu niin paljon, että paperi loppuu kesken ;) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! 😅 No meillä jankataan niin paljon, että se ilmeisesti tarttuu. 😜
      Ei vaan, mä en ole ammattikirjoittaja ja tää vaan on mun tyyli. Kiva jos kumminkin jaksoit lukea alusta loppuun. 😊

      Poista
  5. Ihana teksti. Hienoa, että olette löytäneet toisenne!

    VastaaPoista
  6. Voiko enää kauniimmin toisesta puhua, ei voi! Kaunis kirjoitus ja kertoo kaiken elämänne haasteista ja rakkaudesta! Toivotan kaikkea hyvää koko perheelle ��

    VastaaPoista
  7. Kaunis kirjoitus! Voiko enään kauniimmin kirjoittaa? En usko! Elämänne ja rakkautenne kauniisti puettuna sanoiksi pähkinän kuoreen. Kaikkea hyvää koko perheelle!

    VastaaPoista
  8. Aivan Uskomaton kirjoitus, siis todellakin! Menin ihan sanattomaksi ja pisti niin paljon ajattelemaan. Paljon tsemppiä teille :)

    VastaaPoista
  9. Tykkäsin ja arvostan, että jaksoit kirjoittaa aidoilla sanoilla etkä pehmennellen ja väistellen :)
    todella raikasta luettavaa ja teki heti mieli halata omia rakkaita :D
    Toivottavasti joskus osutaan samaan kahvilaan!! :)

    VastaaPoista
  10. Todella upea ja ihana kirjoitus! Laittoi todellakin ajattelemaan ja lopussa tuli oma poikaystävä mieleen, koska aivan kaikki sanat pätesivät siihen ❤

    VastaaPoista
  11. Mitäs jos koittaisit polttaa kannabista?
    Joillakin auttanut huomattavasti touretten kanssa!

    VastaaPoista
  12. Wow, sai kyyneleet silmiin. Voin vaan sanoa että sinunlaisia ihmisiä tarvitaan lisää tänne. Olet ihana ka tsemppiä!

    VastaaPoista
  13. Ymmärrän mistä puhut, sillä mulla on tourette, vaikka aika lievä kylläkin. Katsotaan mitä vuodet tuo tullessaan. Mutta todella hieno kirjotus!

    VastaaPoista
  14. Toi oli niin kauniisti kirjotettu, ja varmasti avaa monen ihmisen silmät siinä, että ei sillä oo väliä millanen se toinen ihminen on, kunhan sitä vaa rakastaa ❤

    VastaaPoista
  15. Kiitos teille kaikille. ❤️ Minäkin olen sanaton. Meistä tuntuu niin hyvältä kaikki tämä ymmärrys ja sympatia. Olette ihania. ❤️

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  17. Hieno, rohkea blogi. Niin tuttuja juttuja kirjoittelet (pikkusiskolla myös TS ja ADHD). Voimia vaikeisiin hetkiin!

    VastaaPoista
  18. Moikka! Olen tämän kyseisen postauksen päätynyt lukemaan jo useampia kertoja, ja lopputulos on aina sama, saatte kyyneleet virtaamaan pitlin poskiani! Vaikka olen lukenut tämän jo useita useita kertoja. Kuitenkin. Joka. Kerta. Olette vain niin äärettömän ihanan kuuloisia ihmisiä, toivon teille kaikkea hyvää, kiitos siitä, kuinka inspiroitte minua, ja varmasti myös monia muita ihmisiä...! Paljon paljon tsemppiä myös teidän arkeen!
    Huh, tuntuipa kummalta kirjoittaa tuo kommentti, kun ei oikeasti ole mitään "oikeaa" sanottavaa.. Toivottavasti siitä kuitenkin ymmärsi, miten vaikuttunut olen teidän rohkeudestanne ja kuinka onnellinen olen, että toisenne olette löytäneet! ❤

    VastaaPoista
  19. Isot halit teille! ❤ Alan seurailemaan blogianne, mielenkiintoista luettavaa.

    VastaaPoista
  20. Hienosti kirjoitettu ja autoit ymmärtämään miltä tuo Touretten syndrooma läheisistä tuntuu. Olet oikeassa että se pelottaa kun näkee tuolla tavalla käyttäytyvän ihmisen mutta se mikä pelottaa, on tietämättömyys. Nyt ymmärrän paremmin. Rakkaus voittaa kaiken <3

    VastaaPoista
  21. Hauskasti kirjoitettu, itsellänikin on ts ja esiteininä minulla oli vaihe, jolloin oli huudettava/karjuttava, kuiskittava ja hoettava jatkuvasti erilaisilla äänenpainoilla: ÄITI ON HUORA. Voitte kuvitella, että tämä oli aika raskasta sekä minulle että muille. Tuolloin 80-luvulla en minä eikä kukaan muukaan tiennyt mikä minua vaivaa. Huh huh! Eli niin tajuan <3 Äitiparka :)

    VastaaPoista
  22. Hei katoin perjantai ohjelmasta teidän osuuden ja se oli aivan ihana...........kaikkea ihanaa teidän perheelle

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loma Kotkassa elokuussa 2016

Me olemme mökki-ihmisiä. Ja järvi-ihmisiä. Emme ollenkaan hotelli tai meri-ihmisiä.
Tai niin me ainakin vielä pari viikkoa sitten luulimme.  Kun Jyrkilän Liikenteen taksi kurvasi elokuisena perjantai-iltapäivänä kotipihaamme ja ihana kuski Anna-Leena kantoi kassit auton perään, alkoi reissu, joka aikas pian muutti mielipiteemme; valkoiset lakanat ja valmiiksi katettu aamiainen - eiiiiii sittenkään kovin huono vaihtoehto, aina silloin tällöin. ;)
Viime talvena kotkalaisen Ravintola Vaakun yrittäjä Niina Utter otti meihin yhteyttä.  Hän kutsui meidän koko perheen viettämään kesäistä viikonloppua merikaupunki Kotkaan.  Meidän ei tarvitsisi kuin saapua paikalle, he hoitaisivat loput.  Se tuntui sen verran uskomattomalta, että ihan heti emme uskaltaneet uskoa, saati sanoa lapsille mitään. Pelkäsimme, että jos juttu ei jostain syystä toteudukkaan, he pettyisivät. 
Mutta totta se sitten oli ja niin vain huomasimme istuvamme siinä äsken mainitussa taksissa matkalla Kotkaan.  Jo pelkästään se

Kun salainen toivomus todeksi muuttui

Reilu pari vuotta sitten, ystävän viiskymppisillä, tapahtui kummia.
Jotain, mikä ehkä osaltaan johti siihen missä olemme nyt.

Olin vessassa puuteroimassa nenääni ja JP jäi yksin juhlasaliin, kymmenien vieraiden ihmisten kanssa. Yritin kiirehtiä pian takaisin, koska tiesin häntä ahdistavan uppo-outojen ihmisten seura.
Ihme, että suostui lähtemään koko juhliin, niin paljon TS häntä ahdisti ja hävetti tuolloinkin.

Siitä ei edes puhuttu.



Matkalla takaisin saliin kuulin naurunremakkaa ja kun pääsin ovelle, näkymä oli tämä:
JP oli koko porukan edessä, kaikkien katseet kääntyneinä häntä kohti. Fläppitaulun ja tussin kanssa hän piti jotain kummallista omaa stand up-showta?!
Tosta noin vaan, kylmiltään, valmistautumatta.
Aiheena hyvä ystävänsä synttärisankari.
Ihmiset nauroivat mahat kippurassa.
WTF? :D
Noh, istuin alas kuuntelemaan ja pakko myöntää, JP oli ihan hiton hyvä!
Silloin heräsi ensi kertaa ajatus siitä, että voisikohan olla mahdollista, että jonain päivänä, hän voisi pitää luen…