Siirry pääsisältöön

Kiitos

Koko päivän läppäri on ollut auki. Ollut valmiina ja odottanut.
Eikä mulla ole ollut aavistustakaan, että mitä kirjoitan.
Tai on, mutta miten ihmeessä mä saan sen aavistuksen sanoiksi?

Tämä on jotenkin niin uskomatonta.

Tai no oikeastaan. Valehtelisin jos väittäisin, etten uskonut tämän saavan huomiota. Olisin yllättynyt, jos ei.
Mutta että tässä mittakaavassa...


Tällä hetkellä facebookissa meidän blogin sivuilla olevaa videota on katsottu 100 000 kertaa. Se on jaettu yli 400 kertaa. Eli katsojia on...paljon.
Ja se on juuri sitä mitä halusimme. Halusimme näyttää millaisesta sairaudesta on kysymys.
Ja tuolla meidän leikkaamattomalla höntillä kotivideolla se taisi onnistua.
Kiitos kuuluu kaikille sitä katsoneille ja jakaneille.

---

Satoja viestejä ja kommentteja.
Ymmärrystä ja tukea.
Kauniita sanoja ja sydämiä.
Täysin tuntemattomilta ihmisiltä.

Tiedättekö...se on aivan mieletöntä!
Että tässä maailmantilanteessa, kun uutiset ovat täynnä pelkkää mustaa ahdistavaa möykkyä, löytyy silti ihmisiä, jotka välittävät, ottavat yhteyttä ja kirjoittavat meille.
He hyväksyvät. Ja ymmärtävät.
TE HYVÄKSYTTE JA YMMÄRRÄTTE.


Olemme saaneet kuulla kokonaisia elämäntarinoita.
Surullisiakin.
Järkyttäviä. 
Joiden kommentoimiseen ei vaan ole sanoja.

Kuinka jonkun lapsi on murhattu.
Kuinka pyörätuolissa istuvaa ihmistä, vielä tänäkin päivänä, joku kehtaa tuijottaa ja solvata.
Kuinka kaunista nuorta on kiusattu ja jopa hakattu, kun on vaan jonkun pienisieluisen mielestä ollut ruma.
Kuinka erilainen, ERITYINEN, lapsi on katkera ja surullinen, koska hän ei ole samanlainen kuin muut.
Kuinka masennus, ahdistus ja paniikki voi ajaa ihmisen täysin toimintakyvyttömäksi eikä valoa tunnu näkyvän missään.
Kuinka on paljon vanhempia, joilla on valtava huoli erityisten lastensa tulevaisuudesta maailmassa, joka tuntuu olevan niin kovin kova, itsekäs ja ulkokultainen.

---

Vaikka meidän saama tuki tuntuu hyvältä, niin parasta on ollut se, että meihin yhteyttä ottaneet ihmiset ovat tunteneet ITSE saaneensa jotain meiltä.
Toivonkipinän, että ehkä tämä hei tästä. 
Useampikin on sanonut, kuinka meidän videon nähtyään oma itsetunto on noussut muutaman pykälän korkeammalle.
Katse nousi kengänkärjistä, sanoi eräs nuori mies.
Suuresta määrästä viestejä, on välittynyt tunne että Hei mullakin on oikeus olla juuri tämmöinen kuin olen, koska noikin uskaltaa. 
Ettei ole ainoa.
Ettei tarvitse koko ajan pyydellä anteeksi olemassaoloaan tai hävetä itseään.
En voi sanoin kuvailla kuinka hyvältä on tuntunut saada kymmeniltä TS-lasten vanhemmilta viestejä, että KIITOS, kiitos kun valistatte. 
Nyt tulevaisuus ei pelota niin paljon. :)

---

Normaali on tylsää, ole siis ylpeästi erilainen.
Erityinen.


Me emme aio lopettaa tätä tähän, toivottavasti ette tekään. ;)
Nöyrä kiitos teille kaikille.

-Pirtsu


Kommentit

  1. Olen jäänyt koukkuun. Olen jäänyt koukkuun hauskaan tapaasi kirjoittaa, koukkuun teidän videoihin ja tähän blogiin. Voin sanoa että silmäni ovat auenneet taas hieman enemmän. JP on fiksu ja mahtava perheenisä, mies, aviomies jne. Nyt kun tietää touretesta enemmän (kiitos informatiivisitä osuuksista) on aivan sama mitä sieltä tulee. Pirtsu sinulla on myös aivan vaaaaltavan suuri sydän. Voit JP aivan hyvin mennä haravoimaan pihaa ja huudella naapurille. Niin mekin tehdään :D Ei varmasti ole aina helppoa elää itsensä kanssa miettien ja murehtien mutta HEI! sä ja te ootte selvinnyt! ja selviitte jatkossakin! Nostakaa päänne pystyyn, nauttikaa itsetänne ja erityisyydestänne, toisistanne ja perheestänne. Olette sen totta vie ansainneet!!

    VastaaPoista
  2. Voi ku olis muutama vuosi sitten ollut tällänen blogi pystyssä! Oltais varmaan saatu apua enempi, kun tehtiin sosiaali- ja terveysalan opinnäytetyötä Tourettesta. Valmiiks saatiin kuitenki kiitettävän numeron kera.
    Ootte mahtavia!

    VastaaPoista
  3. Täytyy myöntää, että blogin otsikon takia melkein jätin lukematta tämän. Ystäväni oli jakanut videon facessa ja olen iloinen etten ohittanut sitä!
    Hatunnosto teille ja kaikkea hyvää elämäänne <3
    Ootte upeita!

    VastaaPoista
  4. Tällä blogilla on hyvin tärkeä sanoma. Itse tiesin ennen blogin lukemista hyvin vähän touretesta. Mitä enemmän ihmiset saavat asiasta tietoa, sitä enemmän he voivat valaista myös muita asiasta. Rehellisesti sanottuna varmasti säikähtäisin jos joku huutaisi rivouksia yhtäkkiä lähelläni, mutta blogin ansiosta nyt tiedän, mistä todellisuudessa voi olla kyse. Toivottavasti blogin sanoma leviää ja helpottaa muiden vastaavassa tilanteessa olevien taakkaa. Olette mahtavia <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loma Kotkassa elokuussa 2016

Me olemme mökki-ihmisiä. Ja järvi-ihmisiä. Emme ollenkaan hotelli tai meri-ihmisiä.
Tai niin me ainakin vielä pari viikkoa sitten luulimme.  Kun Jyrkilän Liikenteen taksi kurvasi elokuisena perjantai-iltapäivänä kotipihaamme ja ihana kuski Anna-Leena kantoi kassit auton perään, alkoi reissu, joka aikas pian muutti mielipiteemme; valkoiset lakanat ja valmiiksi katettu aamiainen - eiiiiii sittenkään kovin huono vaihtoehto, aina silloin tällöin. ;)
Viime talvena kotkalaisen Ravintola Vaakun yrittäjä Niina Utter otti meihin yhteyttä.  Hän kutsui meidän koko perheen viettämään kesäistä viikonloppua merikaupunki Kotkaan.  Meidän ei tarvitsisi kuin saapua paikalle, he hoitaisivat loput.  Se tuntui sen verran uskomattomalta, että ihan heti emme uskaltaneet uskoa, saati sanoa lapsille mitään. Pelkäsimme, että jos juttu ei jostain syystä toteudukkaan, he pettyisivät. 
Mutta totta se sitten oli ja niin vain huomasimme istuvamme siinä äsken mainitussa taksissa matkalla Kotkaan.  Jo pelkästään se

Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen!

Järkytys! Eikö olekin kamalaa? Joku oikeasti kirjoittaa näin netissä, julkisesti, omalla nimellään?
Tekeekö mieli ilmoittaa jonnekin sopimattomasta sisällöstä?

Ennen sitä, lue eteenpäin.

Kysehän on siis Touretten syndroomasta johon liittyy coprolaliaa (pakonomainen tarve sanoa/toistaa rumia sanoja). Kaikilla sitä ei ilmene, mutta JP:llä se on vahvasti mukana.


Pyydän sinua kuvittelemaan...

Kuvittele, että voisit sanoa tuon otsikon lauseen koska vaan, missä vaan ja kelle vaan.
Lapsesi opettajalle? Kassaneidille? Anopille?
Kuvittele, että et voisi mitenkään estää sitä? Se vaan tulisi suustasi ulos.
Miltä se tuntuisi? Tekisikö mieli vajota maan sisään?

Tekisi.

Kuvittele oikein tarkkaan:
"Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen."
Puistattaako?

Kuvittele, että sanoisit, huutaisit, vittua monta kymmentä kertaa päivässä. Missä vaan.
Tai kusipäätä, homoa, runkkaria? Kaikkea putkeen minuutin ajan.
Lujaa.
Niin että henki meinaisi loppua.
Kuvittele, että MITÄÄN NÄISTÄ ET TARKOI…

Heippahei.

Mä kuulkaas ajattelin ryhdistäytyä tämän blogin kanssa. Ihan vaikka vaan senkin takia, että tiedän mm. somettomien sukulaisten täällä vierailevan ja onhan se nyt tylsää, kun ei mitään uutta kuulu kuukausiviikkokausiin.
Ollaan myös saatu palautetta, kuinka virkistävää on lukea (tai olisi lukea ;)) tavallisen perheen tavallisesta arjesta. Ilman mitään turhia kiiltokuvia ja filttereitä. Semmoisesta arjesta, mitä meillä suurimmalla osalla suomalaisista on. :)

Eli hei, voin yrittää olla aktiivisempi.
Jokaista uutta juttua en facebookkiin linkkaa, instagramiin ehkä joo..mutta katsotaan. :)

Mitäs meille kuuluu.
Ihan tavallista syyskuuta oikeastaan.
Lasten koulut ovat alkaneet ja ovat hyvässä vauhdissa, JP:n terveys..no...vaihtelee, siitä tarkemmin toisessa postauksessa.
Ja mulla töitä riittää hoitolasten kanssa, ihania minejä ovat.

En muuten tiedä mistä johtuu, mutta mä olen melkein odottanut, että nämä syyskuun aurinkoiset päivät vähenisivät ja tulisi kunnon syksy?! Eihän siinä ole mitään j…