Siirry pääsisältöön

Sivistyneitä sydämiä etsimässä

Mä pidän hyvistä käytöstavoista.

Tavallaan ihan älyttömän typerä lause, koska luulisi, että se olisi kaikille itsestäänselvää.
Ne hyvät tavat.
Mutta ei.
Noup.
Kaikkia ei kiinnosta.
Kaikkia ei huvita.
Kaikki ei koe sitä tarpeelliseksi.

Mun mielestä on kivaa hymyillä ihmisille, kuunnella mitä toisella on sanottavana, katsoa SILMIIN kun jutellaan.
Vaikka ei aina huvittaisi, mutta kyllä nyt sen verran jaksaa tsempata, ettei toiselle tule paha fiilis.
Jos ei siis ole syytä sitä aiheuttaa...;)

Kiitos, ole hyvä, anteeksi.
Kyllä. Niitä sanoja saa vielä tänäkin päivänä käyttää.
Ja ne ei maksa mitään.
Hymykään ei maksa mitään.
Ei. Yhtään. Mitään.

---

JP on helppo tuomita suoralta kädeltä. Hänhän käyttäytyy juuri niin kuin ei saisi.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että hänellä ei ole mitään käsitystä hyvistä käytöstavoista.
"Hullu tai kännissä". Jompi kumpi.
Mutta kun otat vähän asiasta selvää, käy ilmi ettei hän ole kumpaakaan.
Monesti (=aina) hölmö ihan tahallaan, juu, mutta se on sitten jo ihan toinen tarina se. :D

---

Sitten on juoruilu.
Meistä varmasti jokainen arvostelee joskus toisia ihmisiä.
Juoruaa, päivittelee ja siunailee. Eikös? ;)
Tuomitsee, ottamatta sen paremmin selvää totuudesta.
Kukaan ei halua myöntää olevansa juoruilija ja arvostelija, mutta nääh, kaikki me ollaan.
Ja voit olla varma, että myös sinun selkäsi takana puhutaan.
Varsinkin juuri se tyyppi, joka tietää kertoa sinulle aina kaikki mehevimmät juorut.
Miksipä siis juuri sinä säästyisit hänen viiltäviltä analyyseiltään? ;)

Tästä mä itse yritän opetella pois.
Niin kauan kuin minä tai sinä, ei olla kuljettu päivääkään kenenkään toisen saappaissa, ei pitäisi olla varaa arvostella ketään.
Ennemmin pitäisi kysyä että mitä sulle kuuluu? Voinko mä auttaa jotenkin?
Pitäisi katsoa niihin silmiin. Antaa ihmiselle mahdollisuus.

Se miksi aloin kirjoittamaan juuri tätä juttua, on se, että mua on alkanut viime aikoina nyppimään.
Ei juoruaminen oikeastaan, koska ei se aina ole pelkästään pahasta, vaan se että jotkut ihmiset pitävät itseään parempina kuin muut.
AINA.
Se on ärsyttävää.
Noloa!
Noloa siis sille, joka luulee olevansa jotenkin ylempänä toisia.
Jolla ei ole niitä käytöstapoja.
Joka katsoo nenänvarttaan pitkin muita. *Puistatus.*
Sen kyllä hei huomaa! Kun silmät vaeltavat päästä varpaisiin ja kasvoille leviää itsekäs hymy.
Tai pahempaa; ilmekään ei värähdä.
Tervehtiminenkin saattaa "unohtua". Voi sitä myötähäpeän määrää!
Mitkään maailman rahat, nimet, tittelit, koulutukset, materia, seurapiirit tai muut, ei tee sinusta parempaa kuin joku toinen!
Kukaan ei voi päättää esimerkiksi sitä, että mihin perheeseen syntyy.
Kukaan ei voi päättää, syntyykö aivovamman kanssa vai ilman.

Ensinnäkin.
Elämä ei aina mene niin kuin on kuvitellut ala-asteella "mikä minusta tulee isona"-esseessä.
Kenenkään vihkossa ei lue että "minusta tulee isona rantojenmies, joka viettää päivänsä S-marketin tuulikaapissa, likaisena, rähjäisenä, joko kännissä tai krapulassa, muiden ihmisten halveksivien katseiden alla. Tai ehkä pahempaa, kukaan ei siinä vaiheessa enää edes katso päin..."
Ei meistä kukaan suunnittele elämäänsä niin!!

Voi myös olla, että jonkun vanhemmat ovat saattaneet tehdä virheitä, tahallaan tai tahtomattaan,
jotka sitten vaikuttavat myös lasten elämään? Lastenko kuuluu kantaa häpeää aina ja ikuisesti? Olla aina "merkittyjä"?
Tai ehkä olet ajautunut jossakin elämäsi vaiheessa aivan vääränlaiseen parisuhteeseen, josta selviäminen vie voimat? Kyvyn hoitaa työtään, lapsiaan, itseään?
Ja sen jälkeen oletkin sitten vapaata riistaa halveksunnalle.
Jokainen tekee virheitä, niistä joko oppii tai ei opi.
Mutta ei se aina ole myöskään ihan noin yksinkertaista.
Jokaisella on oma tarinansa ja taustansa.

Toisekseen.
Mä en ainakaan tunne ketään, jolla olisi kaikkea:
Rakkautta, aikaa, vapautta, rahaa, mainetta, terveyttä.
Huippukoulutus ja huipputyö.
Terve sielu.
Sivistynyt sydän.
Ja että tämä ihminen olisi kaiken lisäksi vielä sellainen, josta puhuttaisiin pelkästään hyvää selän takana.
Tässä tullaan juuri siihen kohtaan, mikä mua siis on nyppinyt:
Sulla voi olla ja sulla saa olla sitä rahaa, nimeä, mainetta, titteleitä, omaisuutta ja niin edelleen.
Sä saat olla siitä ylpeä. Tietenkin.
Mutta.
Jos se sydämensivistys puuttuu... 
Surullista.
Mielummin niin, että sulta puuttuu noita yllämainittuja juttuja, mutta sä olet hyvä tyyppi.
Sellainen ihminen muistetaan.
Sellaista ihmistä rakastetaan.
Kauneus on katoavaista, terveyskin voi mennä koska vaan, eikä siinä viimeisessä palttoossa ole taskuja...mutta
hyvä ihminen on aina hyvä ihminen.
Ihan sama juttu, jos joku on ulkonäöltään ihan jäätävän kaunis tai komea, mutta ei hymyile koskaan, niin hei,
se kauneus oli sit siinä. :D

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan ihmisten hyvyyttä. Aitoutta.
Sitä että heidän lähellään on helppo olla.
Että jos ja kun mä annan itsestäni paljon, se toinenkin antaa. Ettei kummallakaan ole hyväksikäytetty olo.
Muuten en jaksa tuhlata aikaani.
Olemme paljon puhuneet keskenämme siitä, kuinka negatiiviset ihmiset ympärillä vievät energiaa.
Jos ei kelpaa semmoisena kuin on, niin antaa olla.
Delete.
Onneksi me viihdymme kahdestaankin. :D

Ja toki, tässähän minäkin koko ajan arvostelen ihmisiä, jotka arvostelevat toisia.
Mutta en nosta itseäni tai meitä, kenenkään muun yläpuolelle.
Ainakin parhaani yritän.

---

Joten haastan sinut hymyilemään toiselle.
Olemaan kiinnostunut.
Katsomaan silmiin.
Sanomaan kauniita asioita.
Ja jos se tuntuu vaikealta, kirjoita.
Anna vaikka joululahjaksi itse kirjoitettu kirje, jossa kerrot, miksi kirjeen saaja on sinulle tärkeä?
Me teimme näin elokuussa omissa häissämme: kirjoitimme jokaiselle vieraalle henkilökohtaisen kirjeen, jossa kerroimme mitä juuri hän meille merkitsee.
Se ei ollut helppoa, mutta kannatti.
Niitä oli ihanaa antaa ja vielä upeampaa oli saada palautetta halauksien, hymyjen ja kyynelten kera.

Mutta mitäs jos sanot, että sinulla ei ole ketään kelle kirjoittaa kauniita asioita?

Onpas.

Sinä itse. 

Kokeile. ;)







Kommentit

  1. Kuulin teidän blogista joskus syksyllä luokkakaverilta vammaistyön ja kuntoutuksen kurssilla, kun kävimme läpi touretten syndroomaa. Pistin blogin nimen muistiin, että lukisin joku päivä kun olisi aikaa. Noh, kuukausi tai pari taisi mennä ennenkuin muistin tämän blogin taas. :D Nyt istun junassa ja luin kaikki tekstit yhteen menoon. Ja ei voi muuta kuin ihastella rohkeuttanne kirjoittaa asiasta näin suoraan, varmasti kun saatte positiivisten kommenttien seasssa myöskin sitä negatiivista. On todellakin virkistävää lukea blogia, jossa ei esitetä elämän olevan vain ruusuilla tanssimista, vaan uskalatte kertoa vaikeistakin asioista. Ootte hurjan vahvoja, pysykää samanlaisina - juuri sellaisina kuin olette ;)

    Jään kyllä ehdottomasti seuraamaan blogianne ja odottamaan uusia postauksia! Ihanaa joulun aikaa ja toivottavasti parempaa uutta vuotta koko teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! <3
      Oikein ihanaa alkanutta vuotta myös sinulle ja läheisillesi. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loma Kotkassa elokuussa 2016

Me olemme mökki-ihmisiä. Ja järvi-ihmisiä. Emme ollenkaan hotelli tai meri-ihmisiä.
Tai niin me ainakin vielä pari viikkoa sitten luulimme.  Kun Jyrkilän Liikenteen taksi kurvasi elokuisena perjantai-iltapäivänä kotipihaamme ja ihana kuski Anna-Leena kantoi kassit auton perään, alkoi reissu, joka aikas pian muutti mielipiteemme; valkoiset lakanat ja valmiiksi katettu aamiainen - eiiiiii sittenkään kovin huono vaihtoehto, aina silloin tällöin. ;)
Viime talvena kotkalaisen Ravintola Vaakun yrittäjä Niina Utter otti meihin yhteyttä.  Hän kutsui meidän koko perheen viettämään kesäistä viikonloppua merikaupunki Kotkaan.  Meidän ei tarvitsisi kuin saapua paikalle, he hoitaisivat loput.  Se tuntui sen verran uskomattomalta, että ihan heti emme uskaltaneet uskoa, saati sanoa lapsille mitään. Pelkäsimme, että jos juttu ei jostain syystä toteudukkaan, he pettyisivät. 
Mutta totta se sitten oli ja niin vain huomasimme istuvamme siinä äsken mainitussa taksissa matkalla Kotkaan.  Jo pelkästään se

Kun salainen toivomus todeksi muuttui

Reilu pari vuotta sitten, ystävän viiskymppisillä, tapahtui kummia.
Jotain, mikä ehkä osaltaan johti siihen missä olemme nyt.

Olin vessassa puuteroimassa nenääni ja JP jäi yksin juhlasaliin, kymmenien vieraiden ihmisten kanssa. Yritin kiirehtiä pian takaisin, koska tiesin häntä ahdistavan uppo-outojen ihmisten seura.
Ihme, että suostui lähtemään koko juhliin, niin paljon TS häntä ahdisti ja hävetti tuolloinkin.

Siitä ei edes puhuttu.



Matkalla takaisin saliin kuulin naurunremakkaa ja kun pääsin ovelle, näkymä oli tämä:
JP oli koko porukan edessä, kaikkien katseet kääntyneinä häntä kohti. Fläppitaulun ja tussin kanssa hän piti jotain kummallista omaa stand up-showta?!
Tosta noin vaan, kylmiltään, valmistautumatta.
Aiheena hyvä ystävänsä synttärisankari.
Ihmiset nauroivat mahat kippurassa.
WTF? :D
Noh, istuin alas kuuntelemaan ja pakko myöntää, JP oli ihan hiton hyvä!
Silloin heräsi ensi kertaa ajatus siitä, että voisikohan olla mahdollista, että jonain päivänä, hän voisi pitää luen…

Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen!

Järkytys! Eikö olekin kamalaa? Joku oikeasti kirjoittaa näin netissä, julkisesti, omalla nimellään?
Tekeekö mieli ilmoittaa jonnekin sopimattomasta sisällöstä?

Ennen sitä, lue eteenpäin.

Kysehän on siis Touretten syndroomasta johon liittyy coprolaliaa (pakonomainen tarve sanoa/toistaa rumia sanoja). Kaikilla sitä ei ilmene, mutta JP:llä se on vahvasti mukana.


Pyydän sinua kuvittelemaan...

Kuvittele, että voisit sanoa tuon otsikon lauseen koska vaan, missä vaan ja kelle vaan.
Lapsesi opettajalle? Kassaneidille? Anopille?
Kuvittele, että et voisi mitenkään estää sitä? Se vaan tulisi suustasi ulos.
Miltä se tuntuisi? Tekisikö mieli vajota maan sisään?

Tekisi.

Kuvittele oikein tarkkaan:
"Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen."
Puistattaako?

Kuvittele, että sanoisit, huutaisit, vittua monta kymmentä kertaa päivässä. Missä vaan.
Tai kusipäätä, homoa, runkkaria? Kaikkea putkeen minuutin ajan.
Lujaa.
Niin että henki meinaisi loppua.
Kuvittele, että MITÄÄN NÄISTÄ ET TARKOI…