Siirry pääsisältöön

Hyvää Uutta Vuotta 2016

Heheii, mitä kuuluu?
Piti tulla pitkästä aikaa kirjoittelemaan, että mitä meille kuuluu.
Facebookissa blogin sivulla on säpinää ja tapahtumia, mutta koska tiedän, että kaikki meidän lukijat eivät ole facessa (moi mummu!!), niin tässäpä päivitystä. 
Ei mitään tajunnanräjäyttävää kerrontaa, ihan vaan kuulumisia. :)

---

Ihana joululoma takana!
Ensimmäistä kertaa meillä oli jouluaattona kaikki lapset paikalla, lisäksi JP:n vanhemmat ja heidän molempien vanhemmat, yhteensä siis 14 henkeä.
Ikähaarukka 5-84v. 
Oikea kunnon sukujoulu!
Ihmeen hyvin mahduimme meille, vaikka ei tuota tilaa liikaa ole.
Lumeton, musta maakaan ei haitannut, kun piti verhot tiukasti kiinni ja sisällä oli kymmeniä kynttilöitä. ;)
Koskaan tietenkään sitä lapsuuden joulun tunnelmaa ei enää saavuta, koska kuta pienempi itse, sitä suurempi joulu... 
Mutta lähelle pääsee, kun oikein yrittää. 



Aattoaamu alkaa aina tietenkin riisipuurolla ja Joulupukin Kuuma Linjalla.
Aina se jaksaa hymyilyttää.
Voi lapset. ;) :D
Tänä vuonna tuli tosin lopussa kyyneleet silmiin, vaikka sitä muistokirjoitusta osasikin odottaa...

Joulusauna ajoitetaan joka vuosi niin, että nähdään Lumiukko-satu, se kuuluu katsoa vain kerran vuodessa, vaikka dvd:nähän sen jo nykyään saa.
Ja ilman joulurauhan-julistusta aatto ei ole aatto. 
Sen jälkeen onkin sitten pari tuntia odotusta, ennen ruokailua.

Hyvin mahtui 14 henkeä samaan pöytään. 


Vähän ennen kuutta kuului ovelta tuttu koputus ja kysymys; "Onko täällä kilttejä lapsia?".
Pienemmät tytöt esittivät urkuharmonilla (kyllä, meillä on sellainen!) Joulupukille laulu-esityksen.
Ja kyllä kannatti. ;) Lahjoja oli järjettömästi paljon! 
Mutta toisaalta, lapset eivät ole ikuisesti pieniä ja mun mielestä jouluun kuuluu paljon lahjoja. ;) 
Onneksi muutenkin ollaan JP:n kanssa samoilla linjoilla joulunvietosta, olisi kamalaa, jos tottumukset eroaisivat täysin. Mä olen aina ollut jouluihminen ja fiilistelen sitä jo syys....marraskuun alussa. :D 
JP pyörittelee päätään, mutta antaa mun hössöttää. Ja kyllä sekin nauttii, kun jouluna on tunnelmallista ja kaunista ja kaikki on pienen hetken täydellistä.






Joululoma vietettiin sitten enemmän ja vähemmän leväten.
Äkkiä sitä muuten saa päivärytminsä TÄYSIN sekaisin. Kun vihdoin hiipi aamukahville ja vilkaisi kelloa, tajusi, että normipäivinä tässä vaiheessa oltaisiin jo ulkoiltu ja lounaskin olisi jo melkein valmiina lautasella. :D
Mutta noh. Sitähän varten ON arki ja ON loma. 
Aikatauluista nipottaminen vapaapäivinä ei vaan oo mun juttu.


Joulun jälkeen tiistaina meidän lapset lähtivät toisille vanhemmilleen ja meillä oli loppuviikko lapsivapaata. Käytiin mm. jänismetsällä (onneksi pupu sai pitää henkensä ;)) ja notskilla istuskelemassa ja paistamassa makkaraa.
Glögit oli mukana termarissa. 
Meidän piti ensin lähteä mökille jo tuolloin, mutta lopulta pääsimme sinne vasta uudenvuodenaattona, kun oltiin ensin käyty lääkärissä...


JP on sairastellut jo monta viikkoa. On ollut a-streptokokkia (sitä oli meillä muillakin) ja on ollut korvatulehdusta. Antibiootteja on mennyt urakalla. JP:n perussairaudet tekee sen, että ihan tavallinenkin sairaus tuntuu tuhatkertaiselta ns. normaaliin verrattuna. 
Tähän kun lisää ahdistushäiriön ja paniikkihäiriön, niin tavallisessa tk:n päivystyksen odotusaulassa saattaa käydä näin; on pakko päästä pitkälleen, kun tuntuu että happi loppuu, pyörryttää, kädet hikoaa, sydän takoo ja luulee kuolevansa, 
Sitä on paniikkihäiriö. 
Yhtään ei helpota se, että Touretten takia JP on muutenkin silmätikku. :( 
Siksipä meillä ei oikein voi puhua että on ollut "vaan" korvatulehdusta ja angiinaa.

Mutta pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään mökille!

Ja voi jestas siellä oli kylmä!! +3 astetta sisällä kun saavuimme! 
Onneksi mun mökki-villapaita on melkein nilkkoihin asti! . ;)




Katoin meille yöpalan valmiiksi jo ennen saunaa ja suunnitelmissa oli että pelataan joulupukilta lahjaksi saatua Trivial Pursuitia ja nautiskellaan vaan rauhasta...
No saunaan päästiinkin ja voi että kuinka olinkaan kaivannut tuota maailman parhainta puusaunaa! Tummat seinät, saunan pesän ritinä ja viime kesäinen vihta löylykiulussa. Voi onnea ja autuutta!
Ulkona miljoonat tähdet ja pakkasesta mouruava jää.
Ääretön hiljaisuus, ei ainuttakaan katuvaloa tai autoa.
Voiko ihminen muuta toivoa?



 Mutta. Niin vain jäi juustot syömättä, koska saunan jälkeen teimme peuran vasasta pippuripihvEJÄ niin PALJON, että ei olisi mahtunut juuston muruakaan sen jälkeen. :D
Kierimme sohvalle mahoinemme ja odotimme, että kello tulisi kaksitoista ja pääsisimme ampumaan ne kaikki meidän kahdeksan rakettia ja sen jälkeen NUKKUMAAN.  :D
Mä olin ihan unessa, kun mun äiti laittoi Uuden Vuoden toivotus-tekstarin klo.00.24.
Kyllä on heikoksi mennyt, jos äitikin jaksaa valvoa pidempään kuin lapsi. ;) 

Ton satsin jälkeen ei tainnut upota enää juomakaan. :D



Seuraavana päivänä JP pilkki ja minä luistelin. 
En ole eläessäni nähnyt ja kokenut tuollaista jäätä. Siitä näki peilikuvansa?! 
Rantoja pitkin menin, ihan varmuuden vuoksi. Ei millään viitsisi hukkua, kun elämä on niin kivaa. ;)










Mutta näin, uusi vuosi on alkanut. 
Mitään suurempia lupauksia emme tehneet. 
Tai no mun piti olla sokerittomalla koko tammikuu, mutta äh, plörinäksi meni jo tällä viikolla. :D
Mutta so what, nyt on pääasia, että saamme itsemme kuntoon, kaikella tapaa. 
Viime vuosi oli rankaa, toki ihanakin, mutta rankka. Nyt on aika ottaa rauhallisesti, niin paljon kuin se nyt tässä meidän tilanteessa on mahdollista, ja kuunnella itseään. 
Nukkua, syödä hyvin, ulkoilla ja olla itselleen armollinen. 


Sitä samaa toivomme teille. <3 
Aurinkoista alkuvuotta! 

-Pirtsu ja JP













Kommentit

  1. Törmäsin teihin Facebookin välityksellä. Upeaa meininkiä!!!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa aivan täydelliseltä uudeltavuodelta 😍

    VastaaPoista
  3. hei!
    ilta meni mukavasti lueskellessa juttujanne. paljon ajatuksia heräsi :) pakko kysyä että oletteko koskaan kokeillut vaihtoehtohoitoja, esim. hermoratahierontaa? voisikohan helpottaa oireita? itse sitä opiskelevana heräsi ajatus.

    VastaaPoista
  4. Aivan ihania juttuja! Tuollaisista pienistä hetkistä se elämän onni koostuu :) Ja kuinka upeaa, että tekin pääsette rentoutumaan ja olemaan ihan rauhassa. Kaikkea hyvää teille! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Loma Kotkassa elokuussa 2016

Me olemme mökki-ihmisiä. Ja järvi-ihmisiä. Emme ollenkaan hotelli tai meri-ihmisiä.
Tai niin me ainakin vielä pari viikkoa sitten luulimme.  Kun Jyrkilän Liikenteen taksi kurvasi elokuisena perjantai-iltapäivänä kotipihaamme ja ihana kuski Anna-Leena kantoi kassit auton perään, alkoi reissu, joka aikas pian muutti mielipiteemme; valkoiset lakanat ja valmiiksi katettu aamiainen - eiiiiii sittenkään kovin huono vaihtoehto, aina silloin tällöin. ;)
Viime talvena kotkalaisen Ravintola Vaakun yrittäjä Niina Utter otti meihin yhteyttä.  Hän kutsui meidän koko perheen viettämään kesäistä viikonloppua merikaupunki Kotkaan.  Meidän ei tarvitsisi kuin saapua paikalle, he hoitaisivat loput.  Se tuntui sen verran uskomattomalta, että ihan heti emme uskaltaneet uskoa, saati sanoa lapsille mitään. Pelkäsimme, että jos juttu ei jostain syystä toteudukkaan, he pettyisivät. 
Mutta totta se sitten oli ja niin vain huomasimme istuvamme siinä äsken mainitussa taksissa matkalla Kotkaan.  Jo pelkästään se

Kun salainen toivomus todeksi muuttui

Reilu pari vuotta sitten, ystävän viiskymppisillä, tapahtui kummia.
Jotain, mikä ehkä osaltaan johti siihen missä olemme nyt.

Olin vessassa puuteroimassa nenääni ja JP jäi yksin juhlasaliin, kymmenien vieraiden ihmisten kanssa. Yritin kiirehtiä pian takaisin, koska tiesin häntä ahdistavan uppo-outojen ihmisten seura.
Ihme, että suostui lähtemään koko juhliin, niin paljon TS häntä ahdisti ja hävetti tuolloinkin.

Siitä ei edes puhuttu.



Matkalla takaisin saliin kuulin naurunremakkaa ja kun pääsin ovelle, näkymä oli tämä:
JP oli koko porukan edessä, kaikkien katseet kääntyneinä häntä kohti. Fläppitaulun ja tussin kanssa hän piti jotain kummallista omaa stand up-showta?!
Tosta noin vaan, kylmiltään, valmistautumatta.
Aiheena hyvä ystävänsä synttärisankari.
Ihmiset nauroivat mahat kippurassa.
WTF? :D
Noh, istuin alas kuuntelemaan ja pakko myöntää, JP oli ihan hiton hyvä!
Silloin heräsi ensi kertaa ajatus siitä, että voisikohan olla mahdollista, että jonain päivänä, hän voisi pitää luen…

Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen!

Järkytys! Eikö olekin kamalaa? Joku oikeasti kirjoittaa näin netissä, julkisesti, omalla nimellään?
Tekeekö mieli ilmoittaa jonnekin sopimattomasta sisällöstä?

Ennen sitä, lue eteenpäin.

Kysehän on siis Touretten syndroomasta johon liittyy coprolaliaa (pakonomainen tarve sanoa/toistaa rumia sanoja). Kaikilla sitä ei ilmene, mutta JP:llä se on vahvasti mukana.


Pyydän sinua kuvittelemaan...

Kuvittele, että voisit sanoa tuon otsikon lauseen koska vaan, missä vaan ja kelle vaan.
Lapsesi opettajalle? Kassaneidille? Anopille?
Kuvittele, että et voisi mitenkään estää sitä? Se vaan tulisi suustasi ulos.
Miltä se tuntuisi? Tekisikö mieli vajota maan sisään?

Tekisi.

Kuvittele oikein tarkkaan:
"Vitun spermanen läski ämmä mä nain sua perseeseen."
Puistattaako?

Kuvittele, että sanoisit, huutaisit, vittua monta kymmentä kertaa päivässä. Missä vaan.
Tai kusipäätä, homoa, runkkaria? Kaikkea putkeen minuutin ajan.
Lujaa.
Niin että henki meinaisi loppua.
Kuvittele, että MITÄÄN NÄISTÄ ET TARKOI…