lauantai 17. lokakuuta 2015

Diagnoosi ja lääkitys

TS-diagnoosin sain 90-luvun alkupuolella, monien erikoislääkäreiden luona ramppaamisen jälkeen. Tuohon aikaan Suomessa tästä taudista ei tiedetty hevonvitunhelvettiä mitään.
Minähän olen käynyt psykologeilla, psykiatreilla, foniatreilla, kurkku-nenä-korva-erikoislääkäreillä ja lukemattomilla puoskareilla. Hypnoterapiassa, akupunktiossa ja jopa vyöhyketerapiassa!
Eläinlääkäri taitaa olla ainoa, joka ei ole minua tutkinut! :D
Tämän luultiin olevan vain minun "tapani/maneerini" ja tottakai minä kotona valehtelin, että koulussa pystyn pidättelemään oireitani. Eräänä päivänä sitten sain diagnoosin, muistaakseni oli TAYSin neurologi.

90-luvun puolivälin jälkeen minulla on ollut hoitosuhde yhden Suomen parhaimman neurologian tohtorin kanssa. Hänen kanssaan olemme miettineet ja kokeilleet lääkityksiä ja myöskin erinäisten psykiatrien määräämiä lääkkeitä olen kokeillut.
Mutta mikään ei ole auttanut niin paljon, että niiden hyöty suhteessa sivuvaikutuksiin olisi ollut likimainkaan sen arvoista, että olisi kannattanut jatkaa.
Elikkä touretteen minulla ei ole ollut lääkitystä, ei viiteentoista vuoteen. Vaikka tuona aikana ollaan kyllä kokeiltu kaikki tiedossa olevat (ja vähän oudommatkin) lääkkeet.
Lääkekannabis on ainoa, mikä on vielä kokeilematta.

(Kärsin myös paniikkihäiriöstä, vakavasta yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä, keskivaikeasta masennuksesta, erityisherkkyydestä (HSP) ja vielä virallisesti diagnosoimattomista (ovat tulossa) SI-häiriöstä ja OCD:stä (pakko-oireinen häiriö). Lieviä viitteitä, joiltain osin, on myös aspergerin syndroomaan.
Kaularangassani on nyt tällä hetkellä selkäydinkanavan ahtauma ja kolme muuta välilevyn pullistumaa. Leikkausoperaatio olisi tarkoitus olisi olla ensi viikolla. Näistä kaikista kerron myöhemmin lisää.)

Suurimmalla osalla jonkunlainen lääkitys varmasti auttaa, vaikka se saattaakin olla pitkä tie, löytää se sopiva lääkitys.

-JP

1 kommentti:

  1. Jos kestät pienen huumoripläjäyksen, niin ei se eläinlääkärikään välttämättä ole huono vaihtoehto ;) Ystäväni on käynyt lääkärillä, joka oli myös eläinlääkäri, ja kertoi, että kukaan lääkäri ei ole ikinä havainnoinut häntä niin tarkkaan ja kokonaisvaltaisesti. Eläinlääkäri on tottunut tarkkailemaan puhumattomia potilaitaan ja löytämään vian pelkästään elekielestä potilailta, jotka yleensä vielä pyrkivät peittämään kipunsa ja vammansa kaikin keinoin.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

No tervehdys

Instagramin puolella pohdin, että olisikohan tälle meidän blogille vielä käyttöä.  FB-sivua(kaan) ei olla päivitetty aikoihin, mutta vähä...