perjantai 23. lokakuuta 2015

Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sen vähiten

Tarina siitä, kuinka JP kosi minua.

Oli kaunis kesäkuinen ilta vuonna 2014.
Oliskohan ollut tiistai, en ole ihan varma.
Tulin kaupasta kotiin ja vanhin tyttäreni oli pihalla vastassa, valmiina ottamaan kauppakassit autosta (mistäs nyt tuulee, ajattelin).
Hän käski minun mennä takapihalle, että JP:llä on jotain tärkeää asiaa...

No, sinnehän minä sitten suuntasin ja löysin JP:n istumassa viltillä, läppärin kanssa.
Youtubesta soi Leif Wagerin "Romanssi" ja viltillä oli pieni söpö kimppu juhannusruusuja (lempikukkiani), nätisti jeesusteipillä yhteen vedettynä. (Kyllä, jesarilla. Luit oikein.)

Siinä vaiheessa kun JP otti selkänsä takaa pullon kylmää kuohuviiniä ja kaksi skumppalasia, olin varma, että NYSSE KOSII. Ou mai gaad!!!

...

Mutta kosiko Jippe?

Ei.
Jippe ei kosinut.

Jippe päätti odottaa puolisen vuotta, että olisi se kaikista kamalin ja pimein ja synkin ja rumin aika vuodesta; marraskuu.

Ja sitten...

Meillä ehkä saattoi olla lapsivapaa viikonloppu...ehkä olimme nauttineet vähän liikaa viiniä, (Jipen huomautus: hän oli nauttinut sopivasti, Pirtsu lasin liikaa)...ehkä saatoimme alkaa riitelemään jostain aivan mitättömästä syystä...
...syy e h k ä oli minun...
Noh, ehkä sit jossain kohtaa saaatoin mököttää lukitussa vessassa ja Jippe tiirikoi tiensä sisälle.,,

Ja SITTEN se kosi. Polvistui vessanpöntön viereen!!

Mitäääähh?
Ethän sä NYT voi mua kosia, mä olen vihainen ja mökötän!!
En nyt ehkä enää muista miksi olen vihainen ja mökötän,
MUTTA OLEN VIHAINEN JA MÖKÖTÄN!
Ja hei pliis, mä istun vessanpöntöllä!!
Ei ei ei! Nyt tää menee ihan väärin!!
En mä TÄMMÖISTÄ kosintaa ole kuvitellut!!
Tästäkö me sitten kerrotaan kaikille!?
EI KETÄÄN JUMALAUTA KOSITA VESSASSA!!

Itkunsekaista hepulinaurua!

Ja koska olen nainen, saatoin ehkä päästää suustani lauseen "aha, sä siis kosit siksi että mä rauhoittuisin?"

Mutta tietysti vastasin myöntävästi.

Ja näin jälkeenpäin olen onnellinen, että tuo kaikki meni niin kuin meni.
Meinaan jos siinä tilanteessa mies kosii, niin silloin se kyllä ihan oikeasti rakastaa. 
Koska miettikää nyt; väsynyt, räjähtänyt, sanotaanko nyt näin että "ei-ajokunnossa-oleva" akka istuu vessanpöntöllä ripsarit poskilla ja kiukuttelee?! Ei mikään sadun prinsessa, ei todellakaan, ja sitä sitten kositaan.
I am soooo lucky.





...ja niin, mikä oli se kesäkuun tärkeä asia? 
Hän halusi vain kertoa, kuinka onnellinen on meistä.

...ja kuinka hyvää italialaista luomu-skumppaa oli löytänyt.. ;) :D


11 kommenttia:

  1. Niin hauska ja niin aito tarina :D
    Mutta mikäs sen parempaa kuin olla hauska ja aito.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen blogi ainakin tähän saakka. Laitan lukulistalleni. Itsellä on kolme blogia. Kaikki erityyppisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. :) Toivottavasti osaamme pitää tämän jatkossakin mielenkiintoisena. ;)

      Täytyykin käydä blogivierailulla. :)

      Poista
  3. Ihana tarina :)Niin elämänmakuinen ja hyvin lähellä omaa kokemusta :)

    VastaaPoista
  4. Tää on niin elämänmakuisesti kerrottu, hymy nousee huulille väkisinki kun lukee :)

    Olen koukussa!

    -Lapin Likka-

    VastaaPoista
  5. Minusta on hyvä, että Tourettea on nostettu enemmän esille. Tällöin useammat ihmiset( tantat :D) tajuavat, että huutelulle voi olla muitakin syitä, kun humalassa oleminen. Paljon hyvää jatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Kaikki ei ole aina sitä miltä aluksi saattaa vaikuttaa. :)

      Mukavaa syksyä myös sinulle. :)

      Poista
  6. Löysin teidän sivun facebookista ja sitä kautta tämän teidän blogin, yhdessä illassa tuli luettua kaikki tarinat ja turinat ja oon ihan koukussa! Olette ihanan aitoja! Luin tämänkin kirjoituksen kaksi kertaa ja on vaan niin ihana! Itse olen miettinyt, miten sitä sitten joskus haluaa kosimisen tapahtuvan ja että kaiken pitäisi olla just eikä melkein, mutta juuri tuommoinen kosinta on se aidoin ja ihanin, niin ei enää edes mieli tee kliseisiä kosimisia skumppapulloineen ja kukkakimppuineen!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

No tervehdys

Instagramin puolella pohdin, että olisikohan tälle meidän blogille vielä käyttöä.  FB-sivua(kaan) ei olla päivitetty aikoihin, mutta vähä...