sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tahdon

Se oli elämämme onnellisin päivä.

29.8.2015

Loppumarssina meillä oli Finlandia
ja tämä teksti kirkko-ohjelmassamme...




"Ote Jean Sibeliuksen kirjeestä Ainolle 8.helmikuuta 1891"


"Olen näet tajunnut, että tämä rakkaus, 
josta parhaina hetkinä olen uneksinut, 


tämä rakkaus, jossa on kevään kaihoa, 
valkolehdokin tuoksua ja lumenväriä, 


on sinussa koko rikkaudessaan. 


Tiedän, että rakastat minua ja rakastat vastakin.

Minä luotan sinuun lujasti. 
Minä uskon sinuun. 


Minä olen kuin lasiprisma. 
Kaikki riippuu siitä, missä valossa minut näkee. 


Sinä olet kuin timantti. 




Sinä loistat pimeässäkin."


4 kommenttia:

  1. Ootte kyllä niin kaunis pari, hirmu ihania kuvia ja tuo teksti sopii niin nätisti, oih ja voih <3

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Piti vielä lisätä, että mä rakastan tuota tekstiä! Miten joku on osannutkaan kirjoittaa NOIN?! Ja että vielä yli sadan vuoden jälkeen se tuntuu niin...aidolta ja hyvältä.
      No onhan toki kyse SIBELIUKSESTA, että sinänsä ehkä turhaa ihmetellä miten joku on osannut kirjoittaa jotain näin hienoa... :D

      Poista
    2. Synkkämielisimmiltä taiteilijoilta ne kauneimmat tekstit ja teokset yleensä löytää - ne tulee vaan niin kauniisti ilmaistuna ja niin aidon tuntuisena. Sibelius on mahti! En yhtään ihmettele, että tuota tekstiä rakastat, onhan se mielettömän kaunista luettavaa <3

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tule syksy kultainen

Miten voi olla melkein huono omatunto siitä, että toivoo pimeyttä, sadetta ja sitä, että ulos pitää pistää jotain muutakin päällensä, kuin ...