sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

No tervehdys

Instagramin puolella pohdin, että olisikohan tälle meidän blogille vielä käyttöä. 
FB-sivua(kaan) ei olla päivitetty aikoihin, mutta vähän mua houkuttelisi aloittaa ihan oikea bloggaaminen.
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja tällä hetkellä kaipaan jotain harrastusta, omaa juttua. 
Täytyy siis kokeilla, josko se olisi sitten vaikka tämä. :)

--

Yhteinen iltatähtemme täytti kaksi viikkoa sitten yhden vuoden. 
 Meillä ei siis enää ole vauvaa!! NYYH!!
Toisaalta, elämme ihanaa aikaa, kun poika oppii koko ajan kaikkea uutta. 
Ja kun isommat lapset ovat jo niin isoja, ehtii tähän taaperoon 
(JP ei jostain syystä voi sietää tuota sanaa. :D) 
ja hänen karttuviin taitoihinsa keskittyä ihan erilailla. 
Isommista lapsista on myös ihan valtava apu kotitöissä ja tämän pienimmän kanssa.

Minä olisin luullut, että tällä iällä vauvavuosi olisi äidille henkisesti raskas.
Mutta ehei, elämänkokemus ja tietenkin se, että hän on jo minun neljäs lapseni, ovat tehneet kuluneesta vuodesta helpon. Tiedän mitä teen, eikä itse vauvan "hoitaminen" ole mitenkään kuluttavaa. 

Mutta kroppa. 
Se fyysinen osuus. 
Tsiisus.
Sanotaanko näin, että sen kyllä huomaa, että ekalla kerralla se oli 22 vuotias, nyt melkein 40 vuotias.
Että jos jollakulla on vinkata hyvää osteopaattia tai ihan mitä tahansa paattia, niin kitooos, saa laittaa viestiä. :D



Tuo rakas pörröpää on hurmannut meidät kaikki! 
Ja mikä suloisinta (ja myös murentavinta) tyyppi tietää sen itsekin. :D

Ei ehkä ole pelkästään hyvä juttu tulevien vuosien kannalta, 
että poika saa koko ajan jonkun perheenjäsenen ihailevan ja jakamattoman huomion. 
Saatetaan olla pulassa vielä jossain vaiheessa. ;)

JP:n tilanne sairauksiensa kanssa on tällä hetkellä ihan, noh, ok. 
Paniikkihäiriö on paljon paremmassa vaiheessa kuin reilu vuosi sitten, mutta edelleenkään JP ei ole esim. työkuntoinen. 
Hän ei pysty esimerkiksi ajamaan autoa yksin. 
Mutta eipä siinä, mä onneksi pidän ajamisesta ja meillä on yhdeksän hengen minibussi, mihin mahtuu koko sakki. 
Yksi kuski siis riittää. 

Tourette-oireet vaihtelevat päivittäin. 
Välillä on rauhallisempia hetkiä, välillä ei todellakaan. :/
Pitää niihin palata ihan jossain omassa postauksessa. 

 Mutta niin kauan kuin hänellä riittää huumorintajua, kaikki on lähestulkoon hyvin. 
Esim tässä, ei siihen tarvita kuin yksi uimalakki... :D :D

..

Tällä hetkellä olemme kesälomalla koko porukka. 
Mitään sen kummallisempia suunnitelmia ei ole, onneksi. 
Me emme kaipaa menoja tai tapahtumia, oma rauha riittää.
Minä vähän suunnittelin reissua Itä-Suomeen, mutta saa nyt nähdä, kestääkö meidän kummankaan kroppa tuntikausien autossa istumista ja kestääkö tuon nuoren miehen kärsivällisyys turva-istuimessa. Epäilen. :D


--


Mutta niin. 
Katsotaan, saako tämä kirjoitus-innostus tuulta siipiensä alle ja päivittyykö tämä sivu useammin kuin kerran vuodessa. :D 
En tiedä osaankokaan tehdä tarpeeksi kiinnostavia juttuja, mutta nääh...lukee kuka lukee.

Kuvatkaan eivät varmasti tule olemaan lähelläkään niitä hienoja kuvia, mitä näkee toisten blogeissa. 
Mutta toisaalta, se voisi ehkä olla just se viehätys tässä meidän blogissa:
koska mikään ei ole siloiteltua muutenkaan, miksi kuvatkaan olisi. :D 

Mutta hei, palataan. 
Ihanaa uutta alkavaa viikkoa kaikille. 
Mä meen nyt instaan ( @vhmrs ) ja pääseen ekaa kertaa kirjoittamaan sinne että 
UUSI BLOGIPOSTAUS, LINKKI BIOSSA!! WUHUU!! :D

-Pirtsu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tule syksy kultainen

Miten voi olla melkein huono omatunto siitä, että toivoo pimeyttä, sadetta ja sitä, että ulos pitää pistää jotain muutakin päällensä, kuin ...