tiistai 26. tammikuuta 2016

Arvontaa Facebookissa!

Meidän eka arvonta käynnissä Facebookissa! 
Käykäähän siis tykkäämässä tästä kuvasta meidän sivuilla. 
Aikas huikea palkinto, vai mitä? ;)


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Mitäs jos...

Meistä jokainen voi tehdä jotakin toisen hyväksi. 
Sen ei tarvitse olla kallista ja aikaavievää, toki voi olla sitäkin, mutta pienetkin teot voivat olla toiselle suuria. 
Ne asiat mitä itse pidät itsestäänselvänä, etkä aina muista arvostaa, voivat olla jollekin muulle vain kaukainen haave. 


Saimme idean, että tutustuisimme somen kautta erityislapsiperheeseen, jota elämä ei aina ole kohdellut oikeudenmukaisesti. 
Tämän perheen kutsuisimme kesällä mökille ja tarjoaisimme heille tavallisia suomalaisia elämyksiä. 
Mökkisaunaa, uimista, nuotiomakkaraa, muurinpohjalettujen paistoa jne.
Tavallista yhdessäoloa, vertaistukea, ymmärrystä.

Olemme vuorokaudessa saaneet aivan valtavasti viestejä!! 

Olemme todella otettuja siitä, että ihmiset haluavat jakaa tarinansa meille. 
Kuinka kipeitä ja surullisia kohtaloita, mutta silti se valoisuus ja voima, mikä näillä ihmisillä on, on sanoinkuvaamattoman hienoa.
Tämä on todellinen aitiopaikka tarkastella myös omaa suhtautumista elämään ja vastoinkäymisiin. 
Esimerkiksi minä en tiedä, sittenkään, elämän vastoinkäymisistä juuri yhtään mitään.

Minulla on lupa julkaista alla olevat viestit.



---

Haitte erityislapsiperhettä mökillenne... Vähän noloa tarjota itseänsä, mutta tarjoan kuitenkin. 
Eli olen yksinhuoltaja, ja itselläni on tourette (onneksi suht lievä), sekä 12v lapsellani lapsuusiän autismi, sairastettu syöpä, dysfasia, ja muuta fyysistä ongelmaa. Minulla on viisi lasta, joista 4 olen jo maailmalle kasvattanut ja kaikilla on enemmän ja vähemmän erityisyyttä (tourette, asperger, adhd, dysfasia jne). 
Minulta meni kolmisen vuotta sitten terveys, koska elämän stressit ja paineet, sekä traumat nujersivat kehon. Menneisyydessä on siis narsistihelvettiä, yhden lapsen hautaaminen, toisen kliininen kuoleminen ja elvyttäminen ja iso aivoleikkaus, syöpää ja muuta pientä. 
Olen yksin taistellut lasteni puolesta ja menneisyyttä vastaan. Käyn viikottain traumaterapiassa, jotta pääsisin eroon post-traumaattisista stressireaktioista. Olen opiskelija ja elämme kädestä suuhun. En ole pystynyt koskaan lapsilleni tarjoamaan huvipuistoja tai matkoja. Ainoa luxus on katsoa lasten kanssa leffoja ja syödä jotain hyvää joskus. Siksi tuon nyt perheeni eteenne.
On jotain suurta ja ihanaa, että tarjoatte tällaisen mahdollisuuden. Ihailen sitä! Luin kerran sinun blogiasi ja tarinanne. Sinulla on upea sydän! Tällaisia ihmisiä tarvitaan maailmaan!
Toivottavasti löydätte jonkun todella tarvitsevan perheen, sillä uskon, että tarvetta on suuresti pieneen hengähtämiseen monessakin perheessä. Kiitos mahdollisuudesta!!
Sanon myös, että olen vahva ja selviän. Erityisherkkänä ihmisenä ymmärrän muiden suuren tarpeen. Toivon vain suuresti, että elämä antaa ihmisille pieniä ilon hetkiä ja te tuotte siihen mahdollisuuden. Eli en usko, että me olisimme sieltä tarvitsevimmasta päästä, mutta olisi kuitenkin ihanaa...
Kaiken kokemanikin jälkeen näen maailman kauniina ja hyvänä. Haluan iloita elämästä. Tämä kaikki on opettanut nauttimaan pienistä asioista, pienistä hetkistä. Rakentamaan niitä ympärilleni. 
Ne antavat paljon!

---


Hei. Teillä on tosi hyvä fb-sivu. Ihana idea auttaa erityislapsiperhettä. 
Me ollaan perhe joka koostuu äidistä ja kolmesta 5-, 7- ja 9-vuotiaasta pojasta. 
Vanhin pojista on sairastanut syöpää kaksivuotiaasta asti ja kolme vuotta ehdittiin elää siinä uskossa että lapsi ei selviä. 
Loppuvuodesta hoitava lääkäri kuitenkin oli sitä mieltä että syöpä ei välttämättä enää neljättä ja viimeistä kertaa uusikaan. 
Poika on kuitenkin käynyt läpi rankat hoidot ja niistä jää jälkensä loppuelämäksi. 
Minä olen sairastanut masennusta jo kuudetta vuotta josta neljättä vuotta vaikean masennuksen diagnoosilla sairaslomalla. 
Kaksi nuorempaa poikaa onneksi ovat terveitä. 
Asumme kyllä maalla, mutta varsinaisella kesämökillä pojat eivät juuri ole päässeet käymään. Hakemuksia teille tullee kyllä ja kenet valitsettekin, toivottavasti lomakokemuksesta tulee kaikille hieno. 

---


Kesämökki ❤ ai että mä olen haaveillut edes yhdestä viikonlopusta luonnon rauhassa lasten ja koirieni kanssa. 
Ei vaan rahat riitä mökkivuokriin. 
Ei millään.

Mulla on 2 adhd-lasta, toisella vaikea oireilu uhmakkuushäiriön vuoksi. Ei tahdo mahtua mihinkään normeihin missään. Kolmasluokkalaista on siirretty luokalta toiselle jo 4 kertaa. Nyt tammikuussa siirtyi pienryhmäopetukseen viiden oppilaan luokkaan. Kaikkien mielestä hankala lapsi,  äidin (eli minun) mielestäni ihana herkkä poika jolla on huumorintajua vaikka muille jakaa!

Itselläni on vaikea aivopainesairaus jonka vuoksi mulle tehtiin aivokirurginen operaatio kesäkuussa 2014. Selkäydinleikkaus on tehty neljä kertaa, ensimmäisen kerran  tammikuussa 2013. Tämän lisäksi elän paniikki-ahdistus-oireiden kanssa, ja vaivanani on myös toistuva vakava-asteinen masennus. Olen siis työkyvyttömyyseläkkeellä, ainakin tämän vuoden loppuun. 
Töissä olen ollut viimeksi v.2012. 
Minulla oli ihana työ ja vakituinen työsuhde on edelleen olemassa, työkyky vain on mennyttä.

Lasteni isä on kuollut v.2008. 
Olen lasteni kanssa aina.  Yksinhuoltajaäiti siis. 
V.2009 (ennen omaa sairastumisen eskaloitumista) halusin lapsilleja itselleni jotain hyvää, ja ostin isolla lainalla meille omakotitalon. 
Talo oli hometalo, eikä päästy siihen muuttamaan. 
Neljä vuotta kamppailin talo  myyjien kanssa. 
Marraskuussa 2013 sain vihdoin myytyä talon remonttifirmalle, mutta minulle jäi velkaa 50 tuhatta. Pienistä tuloistani lyhennän asuntovelkaa ja asumme vuokralla. Mihinkään ylimääräiseen ei jää ikinä rahaa. Eikä saada soskusta mitään, koska siellä ei oteta asuntolainan lyhennyksiä huomioon, koska emme asu siellä talossa. Maksan siis tyhjästä emmekä saa tukia. 
Yhtä helvettiä välillä suoraan sanottuna.
Ihana olisi joskus päästä viettämään mökki-elämää, edes pieneksi hetkeksi. Haaveeksi vain jäänyt.
Kiitos kun jaksoit lukea. 

---

Mä olen sanaton.
Toivon, että myös sulla tuntuu jossakin ja mietit, mitä voisit tehdä.

Mikään tässä elämässä ei ole itsestäänselvää.



Mekin kun muutkin! :D

Koska KAIKKI arpoo nykyään somessa pipoja, niin tottakai meidänkin pitää. :D

Tämä meidän pipo-malli on vielä suunnittelijan tietokoneella, 
mutta ai että se näyttää jo nyt niin hienolta!!! :D



sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Hyvää Uutta Vuotta 2016

Heheii, mitä kuuluu?
Piti tulla pitkästä aikaa kirjoittelemaan, että mitä meille kuuluu.
Facebookissa blogin sivulla on säpinää ja tapahtumia, mutta koska tiedän, että kaikki meidän lukijat eivät ole facessa (moi mummu!!), niin tässäpä päivitystä. 
Ei mitään tajunnanräjäyttävää kerrontaa, ihan vaan kuulumisia. :)

---

Ihana joululoma takana!
Ensimmäistä kertaa meillä oli jouluaattona kaikki lapset paikalla, lisäksi JP:n vanhemmat ja heidän molempien vanhemmat, yhteensä siis 14 henkeä.
Ikähaarukka 5-84v. 
Oikea kunnon sukujoulu!
Ihmeen hyvin mahduimme meille, vaikka ei tuota tilaa liikaa ole.
Lumeton, musta maakaan ei haitannut, kun piti verhot tiukasti kiinni ja sisällä oli kymmeniä kynttilöitä. ;)
Koskaan tietenkään sitä lapsuuden joulun tunnelmaa ei enää saavuta, koska kuta pienempi itse, sitä suurempi joulu... 
Mutta lähelle pääsee, kun oikein yrittää. 



Aattoaamu alkaa aina tietenkin riisipuurolla ja Joulupukin Kuuma Linjalla.
Aina se jaksaa hymyilyttää.
Voi lapset. ;) :D
Tänä vuonna tuli tosin lopussa kyyneleet silmiin, vaikka sitä muistokirjoitusta osasikin odottaa...

Joulusauna ajoitetaan joka vuosi niin, että nähdään Lumiukko-satu, se kuuluu katsoa vain kerran vuodessa, vaikka dvd:nähän sen jo nykyään saa.
Ja ilman joulurauhan-julistusta aatto ei ole aatto. 
Sen jälkeen onkin sitten pari tuntia odotusta, ennen ruokailua.

Hyvin mahtui 14 henkeä samaan pöytään. 


Vähän ennen kuutta kuului ovelta tuttu koputus ja kysymys; "Onko täällä kilttejä lapsia?".
Pienemmät tytöt esittivät urkuharmonilla (kyllä, meillä on sellainen!) Joulupukille laulu-esityksen.
Ja kyllä kannatti. ;) Lahjoja oli järjettömästi paljon! 
Mutta toisaalta, lapset eivät ole ikuisesti pieniä ja mun mielestä jouluun kuuluu paljon lahjoja. ;) 
Onneksi muutenkin ollaan JP:n kanssa samoilla linjoilla joulunvietosta, olisi kamalaa, jos tottumukset eroaisivat täysin. Mä olen aina ollut jouluihminen ja fiilistelen sitä jo syys....marraskuun alussa. :D 
JP pyörittelee päätään, mutta antaa mun hössöttää. Ja kyllä sekin nauttii, kun jouluna on tunnelmallista ja kaunista ja kaikki on pienen hetken täydellistä.






Joululoma vietettiin sitten enemmän ja vähemmän leväten.
Äkkiä sitä muuten saa päivärytminsä TÄYSIN sekaisin. Kun vihdoin hiipi aamukahville ja vilkaisi kelloa, tajusi, että normipäivinä tässä vaiheessa oltaisiin jo ulkoiltu ja lounaskin olisi jo melkein valmiina lautasella. :D
Mutta noh. Sitähän varten ON arki ja ON loma. 
Aikatauluista nipottaminen vapaapäivinä ei vaan oo mun juttu.


Joulun jälkeen tiistaina meidän lapset lähtivät toisille vanhemmilleen ja meillä oli loppuviikko lapsivapaata. Käytiin mm. jänismetsällä (onneksi pupu sai pitää henkensä ;)) ja notskilla istuskelemassa ja paistamassa makkaraa.
Glögit oli mukana termarissa. 
Meidän piti ensin lähteä mökille jo tuolloin, mutta lopulta pääsimme sinne vasta uudenvuodenaattona, kun oltiin ensin käyty lääkärissä...


JP on sairastellut jo monta viikkoa. On ollut a-streptokokkia (sitä oli meillä muillakin) ja on ollut korvatulehdusta. Antibiootteja on mennyt urakalla. JP:n perussairaudet tekee sen, että ihan tavallinenkin sairaus tuntuu tuhatkertaiselta ns. normaaliin verrattuna. 
Tähän kun lisää ahdistushäiriön ja paniikkihäiriön, niin tavallisessa tk:n päivystyksen odotusaulassa saattaa käydä näin; on pakko päästä pitkälleen, kun tuntuu että happi loppuu, pyörryttää, kädet hikoaa, sydän takoo ja luulee kuolevansa, 
Sitä on paniikkihäiriö. 
Yhtään ei helpota se, että Touretten takia JP on muutenkin silmätikku. :( 
Siksipä meillä ei oikein voi puhua että on ollut "vaan" korvatulehdusta ja angiinaa.

Mutta pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään mökille!

Ja voi jestas siellä oli kylmä!! +3 astetta sisällä kun saavuimme! 
Onneksi mun mökki-villapaita on melkein nilkkoihin asti! . ;)




Katoin meille yöpalan valmiiksi jo ennen saunaa ja suunnitelmissa oli että pelataan joulupukilta lahjaksi saatua Trivial Pursuitia ja nautiskellaan vaan rauhasta...
No saunaan päästiinkin ja voi että kuinka olinkaan kaivannut tuota maailman parhainta puusaunaa! Tummat seinät, saunan pesän ritinä ja viime kesäinen vihta löylykiulussa. Voi onnea ja autuutta!
Ulkona miljoonat tähdet ja pakkasesta mouruava jää.
Ääretön hiljaisuus, ei ainuttakaan katuvaloa tai autoa.
Voiko ihminen muuta toivoa?



 Mutta. Niin vain jäi juustot syömättä, koska saunan jälkeen teimme peuran vasasta pippuripihvEJÄ niin PALJON, että ei olisi mahtunut juuston muruakaan sen jälkeen. :D
Kierimme sohvalle mahoinemme ja odotimme, että kello tulisi kaksitoista ja pääsisimme ampumaan ne kaikki meidän kahdeksan rakettia ja sen jälkeen NUKKUMAAN.  :D
Mä olin ihan unessa, kun mun äiti laittoi Uuden Vuoden toivotus-tekstarin klo.00.24.
Kyllä on heikoksi mennyt, jos äitikin jaksaa valvoa pidempään kuin lapsi. ;) 

Ton satsin jälkeen ei tainnut upota enää juomakaan. :D



Seuraavana päivänä JP pilkki ja minä luistelin. 
En ole eläessäni nähnyt ja kokenut tuollaista jäätä. Siitä näki peilikuvansa?! 
Rantoja pitkin menin, ihan varmuuden vuoksi. Ei millään viitsisi hukkua, kun elämä on niin kivaa. ;)










Mutta näin, uusi vuosi on alkanut. 
Mitään suurempia lupauksia emme tehneet. 
Tai no mun piti olla sokerittomalla koko tammikuu, mutta äh, plörinäksi meni jo tällä viikolla. :D
Mutta so what, nyt on pääasia, että saamme itsemme kuntoon, kaikella tapaa. 
Viime vuosi oli rankaa, toki ihanakin, mutta rankka. Nyt on aika ottaa rauhallisesti, niin paljon kuin se nyt tässä meidän tilanteessa on mahdollista, ja kuunnella itseään. 
Nukkua, syödä hyvin, ulkoilla ja olla itselleen armollinen. 


Sitä samaa toivomme teille. <3 
Aurinkoista alkuvuotta! 

-Pirtsu ja JP













Tule syksy kultainen

Miten voi olla melkein huono omatunto siitä, että toivoo pimeyttä, sadetta ja sitä, että ulos pitää pistää jotain muutakin päällensä, kuin ...