lauantai 22. huhtikuuta 2017

Moi!



Talvi oli hankala, erityisesti JP:llä. Lääkekokeilut ahdistukseen ja paniikkihäiriöön veivät miehen niin huonoon kuntoon, että näin jälkeenpäin voi miettiä, olisiko lyhyt sairaalajakso ollut sittenkin ihan hyvä vaihtoehto.
Mutta jotenkin ihmeessä niistä lääkkeiden alkuoireista selvittiin ja nyt ne hyvät vaikutukset, joita haettiin, alkavat näkyä.
Se huono puoli niissä on, että touretten oireet ovat pahentuneet merkittävästi.
Mutta touretten kanssa on kuulemma helpompi elää, kuin jatkuvan ahdistuksen.
Myös JP:n kaularankaa operoitiin muutama viikko sitten, kolmannen kerran vuoden sisään. Jospa sekin ruljanssi alkaisi pikkuhiljaa olla ohi ja kuntoutuminen saisi kunnolla alkaa.

Mutta niin, jonkun verran ollaan siis käyty ihmistenkin ilmoilla. Ulkona syömässä, kaupassa, lasten koulussa, lenkillä jne.
Viimeksi tällä viikolla JP oli kokemusasiantuntijana eräässä koulutustilaisuudessa. Noina hetkinä ei voi olla muuta kuin ihan järjettömän ylpeä hänestä! Että vaikka kuinka vaikeita hetkiä onkin ollut, alkaa elämä ehkä sittenkin hymyilemään.

Ja hymyileehän se, meillä nimittäin alkaa viikot vähenemään ensimmäisen yhteisen lapsen, meidän perheen iltatähden, laskettuun aikaan. ;)


Tule syksy kultainen

Miten voi olla melkein huono omatunto siitä, että toivoo pimeyttä, sadetta ja sitä, että ulos pitää pistää jotain muutakin päällensä, kuin ...